Mike Oldfield: Light And Shade

Mercury

Armoitettu säveltäjänero Mike Oldfield on viime vuodet häärinyt enimmäkseen erilaisten Tubular Bells viritelmien tai tietokonepelien ääressä. Niinpä on todella virkistävää kuulla herralta välillä tuoretta musiikkia, ja vieläpä ihan tuplalevyllisen verran. Multi-instumentalisti Oldfield on tuttuun tyyliinsä hoitanut soittotyöt studiossa lähestulkoon itsekseen, vain parissa kappaleessa kuullaan vierailevaa kosketinsoittajaa. Musiikki on sangen elektronista halki tuplan, kun Oldfieldin ilmaisulle ominaiset kitarat, koskettimet sekä piano ovat saaneet seuraa järeistä koneista, jopa vokaalit on toteutettu tällä kertaa täysin softapohjaisesti.

Light And Shade on jaettu siten, että oranssi ykköslevy Light keskittyy ilmavampaan ja lämpimämpään tunnelmointiin. Tumman sininen kakkoslevy Shade on vuorostaan selvästi tummempi, väkevämpi ja voimakasrytmisempi. Tämä jako osoittautuu kuuntelukertojen myötä onnistuneeksi, sillä kaksi tyylillisesti yhtenäistä 40 minuutin mittaista annosta jäsentyvät huomattavasti helpommin kuin yksi mammuttimainen kokonaisuus.

Light ei voisi alkaa juuri paremmin, sillä ensimmäisenä kuultava Angelique on modernia koneita ja akustisuutta yhdistelevää Oldfieldiä parhaimmillaan. Ilmava, eteerinen ja rauhallisia värejään kiireettä sekoitteleva maalailu ohjaa ajatukset pois kaikesta muusta, ollen samalla lähes täydellistä sielunhoitoa tähän ankeaan vuodenaikaan. Yksinkertaisiin piano- ja vokaalikuviohin perustuvat Blackbird ja The Gate vievät minimalismin äärimmilleen, harvoista elementeistä saadaankin uutettua hämmästyttävän paljon. Ensimmäisen puolen pääteokseksi muodostuu kymmenminuuttinen First Steps, jossa Oldfield varioi Tres Lunas levynsä nimibiisiä. Groovaavasti eteenpäin rullaava kipale käyttää lainaa vain lähtöpisteenä, josta pitkä matka alkaa. Vaimea kelttihenkinen Closer tuo hetkiseksi mieleen folkmaisia kuvia sateisista ja vihreistä saarista, mutta koneet saavat jälleen reilusti enemmän sijaa kun Our Father nytkähtää liikkeelle. Voimakas rytmi ja usvaisesti leijaileva kitaramelodia saavat yhdessä karsittujen taustojen kanssa aikaiseksi jotain todella hienoa. Hiljainen pianotunnelmointi Rocky toimii lähinnä pikkunättinä välisoittona ennen Lightin päättävää Sunset biisiä, joka sulkee levyn ympyrän keinuvin tunnelmoinnein.

Kakkoslevy Shade starttaa tyystin toisenlaisissa tunnelmissa. Quicksilverin trancemaiset tanssibiitit yhdistetään ilmavaan kitarointiin ja tapailevaan kosketinkuvioon, lopputulos on nytkin todellinen muotovalio. Ero Light levyyn on monista samoista elementeistä huolimatta kouriintuntuva. Joka tasolla vahva Resolution liikkuu kylmän sinisissä maisemissa, rosoisen kitarariffin, eteentyöntyvien vokaalien ja voimakkaan biitin muodostaessa oman mystisen pyörteensä. Vahva vaihe vain jatkuu kun Fruityloopsin Jason Clutsin kanssa luotu Slipstream pääsee pitkän alun jälkeen viimein vauhtiin. Oldfield tuntuukin löytäneen tanssilattioiden universumista itselleen jälleen yhden uuden kodin. Vauhtia himmataan kun syna-vokaaleilla kyllästetty Surfing hidastelu keikkuu aikansa edestakaisin. Perinteisempää Oldfield-tuotantoa muistuttava Tears Of An Angel flirttailee puolestaan onnistuneesti klassisen musiikin kanssa, nousten finaalissa aivan uusiin sfääreihin. Vanha kansansävelmä Romance tungetaan seuraavaksi eurotrance-junaan, joka lähtee oitis paahtamaan täyttä häkää eteenpäin. Raita on kaikessa epäortodoksisuudessaan takuuvarma mielipiteiden jakaja, sekä suorastaan ravostuttavan tarttuva renkutus. Huomattavasti seesteisempi Ringscape on juuri sopiva hengähdystauko moisen vuoristorata-ajelun perään. Kitarafiilistelyä öisissä tunnelmissa urkusoundin puskiessa taustalta silloin tällöin – myös tämän osaston herra Oldfield taitaa suvereenisti. Shade levyn päättävä Nightshade muistuttaa vuorostaan vahvasti levyn alkua. Omia kiemuroitaan kutova kitara, rytmikkäästi takova tausta ja helkkyvät koskettimet saavat yhdessä harvojen vokaalien kanssa aikaiseksi jotain suorastaan lumoavaa. Näin myös toinen ympyrä on sulkeutunut.

Mike Oldfield ei julkaise uusia levyjä enää kiivaaseen tahtiin, mutta laatustandardit miehellä ovat edelleen korkealla. Light And Shade on kokonaisuus, jolta voi aistia täydellisen vapauden luomistyössä. Oldfieldin tapauksessa tämä vapaus on selvästi siunaus, jonka tuloksista saamme toivottavasti nauttia vielä useaan otteeseen tulevaisuudessakin.