The Rasmus: Hide From The Sun
Julkaistu: 08.11.2005
Arvostelija: Antti Saari
Playground
Ehdin jo pelätä että The Rasmukselta ei enää saada kuuntelemisen arvoista musiikkia. Olin väärässä. Syystä tai toisesta Dead Letters jäi albumina minulle vähän ontoksi vaikka levyltä muutama hillitön biisi löytyykin. Hide From The Sun jatkaa pääosin samalla linjalla kuin edeltäjänsä, mutta jotain uutta on selvästi löytynyt. Muutaman kuuntelun jälkeen käy erittäin selväksi, että yhtye on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Soitto toimii erinomaisesti, soundit ovat kohdallaan ja sovitukset – vaikka luottavatkin melko suurelta osin perusratkaisuihin – ovat onnistuneita. Tekstit liikkuvat pakenemisen ja piiloutumisen tunnelmissa, musiikin sävyt ovat yhtä tummia kuin kansitaide
vaaleaa.
Yllättävää huomata, kuinka paljon raskaampaan suuntaan Rasmuksen musiikki on mennyt. Jo avaaja Shot on melko mättöä ja tekstillisestikin kyseessä on hyvin riipaiseva vedos. Suomalaista melankoliaa nämäkin herrat edustavat! Night After Night (Out Of The Shadows) on ilmeisesti rautalangasta väännetty jatko edellisen levyn hitille In The Shadows. Tuohon en sano mitään, mutta kappale toimii, vaikka rakentuukin yhtyeen jo useita kertoja käyttämistä aineksista. Sinkku No Fear ei missään vaiheessa kolahtanut minulle eikä kolahda vieläkään. Kappale kuulostaa korviini edelleenkin Rasmuksen musiikin tylsältä parodialta. Lucifer´s Angel on vähän monipuolisempi sävellys, jonka
kertosäkeeseen on pöllitty TATUlta (en muista miten tuo kirjoitetaan) polyrytminen melodiakulku. Onneksi sitä ei käytetä oksennusrefleksiin saakka. Raskas kappale tämäkin.
Luciferin enkelin jälkeen seuraavat levyn varsinaiset helmet. Last Generation alkaa todellisella tapporiffillä, joka voisi olla Tom Morellon tuotos. Kertosäe on hyvin melankolinen rakennelma siitä, mitä tämä yhtye kaikkein parhaiten osaa. Dead Promises on saanut vierailijoiksi Apocalyptican jousimiehet ja hitto vie, tämä toimii! Kävihän Lauri Ylönen viimeisimmällä sellohevilevyllä laulamassa, tämä lienee asiallinen vastapalvelus. Kappaleen alku tuo tingelitangeli-syntikoineen huvittavalla tavalla mieleen Cradle Of Filthin From The Cradle To Enslave-biisin. Kertosäe
potkiikin sitten turhat luulot pois. Seuraavana tuleva Immortal jatkaa tapporiffien sarjaa ja loppupuolen kitarasoolo lisää sekopäisyydessään Rage Against The Machine-vaikutteisiin oman mukavan lisänsä. Hyvä Pauli Rantasalmi!
Radiossakin ahkerasti soinut Sail Away on mielestäni Last Walzin jälkeen koskettavin kaikista yhtyeen balladeista. Kappaleessa on yksinkertaisesti niin kokonaisvaltainen lähtemisen tunnelma. Mielettömän hieno jousisovitus! Keep Your Heart Broken ja Heart Of Misery ovat molemmat erittäin komeita, raskaita kappaleita, jotka eivät sinänsä tuo mitään uutta tämän levyn antiin, mutta ovat kuitenkin kuuntelemisen arvoisia. Jälkimmäisen kertosäe taitaa sisältää jonkinlaista U2-pottuilua. Tai sitten ymmärsin väärin. Viimeinen kappale Don´t Let Go ei aluksi tunnu sisältävän oikein mitään, mutta siitäkin kuoriutuu hyvin vaikuttava, maalaileva päätösraita. Hieman Coldplayn soundia? Niin tai näin, kyseessä on hyvin vaikuttavia kappaleita sisältävä levy. The Rasmus on kehittynyt soundillisesti rohkeampaan ja soitannollisesti ja sävellyksellisesti varmempaan suuntaan, mutta perusvire on säilynyt samana kuin viime levyillä.
The Rasmus
Suomalainen tummanpuhuvasti kaartavan stadionpopin menestyjä.
Kotisivut: www.therasmus.com
(Päivitetty 11.11.2009)
Kommenttien keskiarvo:
Platan parhaat biisit, sail away ja no fear jäävät soimaan korviin pitkäksi aikaa! Taattua rasmusta, mutta ei ehkä sytyttänyt samalla tavalla kuin edelliset.. kuitenkin rasmus pitää yllä sen jonkin hehkun koko levyn ajan, hyvä lauri ja muut!!