Elbow: Leaders Of The Free World

V2

Jos Elbow’n Asleep In The Back-debyytti ja sitä seurannut Cast Of Thousands koskettivat sisintäsi, tulet varmasti rakastumaan myös bändin uuteen Leaders Of The Free World-pitkäsoittoon. Jos taas hetkittäin paikoilleen puskemaan jääneen kakkoslevyn jäljiltä odotit bändin lyövän uudistumisvaihteen silmään, saatat pettyä. Toimivan reseptin löydettyään, Elbow ei näemmä suostu luomaan nahkaansa uudelleen.

Tilanne on jotenkin nurinkurinen; kun Asleep In The Back ilmestyi, olivat useat tuntemani ihmiset ällikällä lyötyjä. ”Miten ihmeessä näin hieno yhtye voi ilmestyä kuin puun takaa?”, kyseltiin tovereilta ja kadunmiehiltä. Cast Of Thousands upposi vielä samaan rakoon, mutta ilman uutuudenviehätystä. Nyt, kolmannen pitkäsoiton merkkipaalulla, tilanne on sama kuin baarissa parin valkovenäläisen jälkeen – perusmaku on yhä hyvä, mutta jostain kumman syystä lisää ei tee mieli. Elbow’n musiikki on aina ollut verkkaista, mutta samalla siitä löytynyt yllin kyllin tarttumapintaa ja jopa pinnan alle katkettyä särmikkyyttä. Nyt tämä pienikin kumarrus poikkeamien suuntaan puuttuu, Leaders Of The Free World kulkee omalla ennustettavalla radallaan koko viisikymmenminuuttisen kestonsa.

Muutamissa kappaleissa Elbow onnistuu kuitenkin muistuttamaan että kyseessä on yksi 2000-luvun tärkeimmistä ja – sittenkin – omaperäisimmistä nimistä. Ehdotonta huippua edustaa kakkosraita Picky Bugger, joka kulkee minimalistisen, mutta äärettömän tehokkaan kitarakuvion säestämänä vallan upeasti. Huomionarvoista on myös laulaja Guy Garveyn toteava ja hivenen lakoninen suoritus. Toinen ässäveto on keskinkertaisen Forget Myselfin jälkeen tarjoiltu The Stops, jonka tasoisia sävelmiä oli tosin debyytillä useita. Mutta näiden, Elbow’n aiempaa tasoa selvästi heikompien tekeleiden joukossa, biisi nousee selvästi esiin.

Asiasta käydään usein desibeliläistenkin kesken kädenvääntöä, mutta mielestäni on vain ja ainoastaan reilua antaa aiemman tuotannon vaikuttaa levyn arvosanaan. Kun plakkarissa on yksi liki viiden tähden levy, ei samoja linjoja toistelemalla voi yhtä korkealle päästä. Nyt jos koskaan vanhalta koiralta toivoisi uusia temppuja.