Disco Blanco

Superchrist päättää puolentoista vuoden mittaiseksi venyneen julkaisutaukonsa debyyttialbumillaan Colorgun, jota on ehdittykin odottelemaan jo jonkin aikaa. Viime kuussa maistiaiseksi tarjottu single Tear Me Down Tonight vihjaisi jo sen verran, että yhtye jatkaa yhä omintakeisella tiellään taiteillen rockin ja electrorockin määrittelemättömillä rajamailla. Niinpä odotukset pitkäsoittoa kohtaan vain voimistuivat ja nyt tuo tilinteon hetki on viimein koittanut.

Something You Could Do avaa levyn juuri sellaisissa tunnelmissa kuin mitä odotinkin. Runsasta efektoitua kitaraa, rullaavaa rytmittelyä ja hieman utumaista puhdasta laulua, tyylillä jonka vain Mikko Lohenoja taitaa. Kyllä, kyllä – tämä on kiistatta nimeomaan Superchrist nimisen yhtyeen musiikkia, sillä juuri tällaista rockin sekoitetta ei löydä mistään muualta planeetaltamme.

Levyn kolmentoista biisin katras on värikäs joukko kaikkea mahdollista rockin saralta. Välillä jo melkein hipaistaan Nine Inch Nailsin hallitsemaa industrial-möykän tonttia, jolloin mukaan hiipivät kokeellisemmat ideat, tästä hyvänä esimerkkinä käy iskevä Before It Eats You. Myös Zeppelin – Kingston Wall henkistä progemaisempaa utuilua löytyy setistä pieninä sekä vähän isompinakin kimpaleina. Toisinaan tyydytään viisaasti ainoastaan pop-rockailemaan ilman mitään sen kummempia kieroiluja. Tavallisuus käykin mukavasti vaihtelusta, mistä hyvänä muistutuksena soivat mm. Isolation Information ja Little Bird. Tyystin omia lukujansa ovat puolestaan Sydän, Sydän yhtyeen Tuomas Skopan kanssa luotu ja esitetty Total Gym, sekä oudon Princemainen (!) funkkailu Six Six Seven (In Sex Heaven) .

Superchrist on aina taitanut tiukan yhteensoiton, mikä etenkin triomuodossa nousee elintärkeäksi tekijäksi. Intoutuessaan kunnolla irroittelemaan bändi pystyykin vaivatta rullaamaan nurin nipun suuriakin nimiä. Tuo mystinen voima on onnistuttu tällä kertaa tallentamaan myös studiossa vähintäänkin tyydyttävällä tavalla, mikä nostaa Colorful pitkäsoiton pisteitä entisestään. Levyn ainoa selvä heikkous löytyy materiaalin lievästä epätasaisuudesta. 13 raidan ryhmää olisi kannattanut ehkä karsia muutamalla, sillä nyt osa iskuista humahtaa vähän ohitse. Summa summarum, kasassa on kuitenkin hemmetin kova debyytti, josta bändin sopii olla ylpeä. Näin sitä rockia tehdään!