Julkaistu: 27.05.2002
Arvostelija: Jari Tuomanen
Epic / Daylight
Jenkeistä ponnistaa Phantom Planet ja amerikkalaiselta bändi tottavie kuulostaakin. The Guest on bändin toinen levy, debyytistä on ehtinyt kulua jo neljä vuotta. Aineksia on popin ja rockin useammaltakin laidalta, ensimmäisinä vertailukohtina mieleen tulevat lähinnä 90-luvun voimapop-yhtyeet ja juuri uuden levyn julkaissut Weezer. Rivers Cuomon sävellyksiin verrattuna The Guest on kuitenkin popimpaa tavaraa, punkrevitystä ei Phantom Planet harrasta. Kekseliäisyys riittää välttämään keskitien, mutta innovatiiviseksi ei bändiä oikein voi kehua. Ainakaan vielä.
Levyn avaa Californian tarttuva pianokuvio, joka pitää hyvän biisin asiallisesti kasassa. Myös energinen Always on my mind ja tarttuva reggaehölkkä Lonely day nostavat hetkellisesti odotuksia jos ei muuta niin ainakin bändin tulevaisuutta kohtaan. Viimeistään yltiönaiivi viitosbiisi Anthem kuitenkin pudottaa takaisin maan pinnalle ja seuraavaa kiekkoa odottelemaan: tämä ei ole se mestariteos.
The Guestin tuottajakaksikko Mitchell Froom ja Tchad Blake on ansainnut kannuksensa mm. sellaisten suuruuksien kanssa kuin Tom Waits, Elvis Costello ja Pearl Jam. Eikä tässä kohtaa malta olla sanomatta, että The Guest kyllä kuulostaa paikoitellen paljon suuremmalta kuin bändin karisma edellyttäisi. Tuottajakaksikko lienee puristanut paljon hyvää bändistä, joka ei aivan vielä ole valmis suurtekoihin. Piristävää on myös huomata, että kaikesta huolimatta levy ei kuulosta soundeiltaan lainkaan ylituotetulta, vaan ennemmin luonnolliselta, jopa spontaanilta.
Phantom Planetin jäsenten julkkiskontaktit ja yhteydet elokuvamaailmaan ovat sen verran kiinteitä, että Epic panostanee kavereiden markkinointiin suurehkoja summia. Toivoa sopii, että tulosta ei odoteta heti ja nyt, vaan maltettaisiin antaa bändin hieman kasvaa ja kehittyä. Biisit kuten Turn smile shift repeat kertovat kyllä, että lahjattomasta bändistä ei ole kysymys. Kesälevynä The Guest toiminee vallan mainiosti.
Los Angelesista kotoisin oleva nelikko tarjoilee kitarapoppinsa perinteitä ja nykypäivänä myös särmiä unohtamatta.
Kotisivu: http://www.phantomplanet.com/
(Päivitetty 06.09.2008)
Kommenttien keskiarvo:
pojilla on selvästi lahjoja, ja minusta ne pääsevät esille; levyn kuunteluun ei väsy ja jokaisella kuuntelu-kerralla löytää jotakin uutta. vahvoja kipaleita on monia, esim. all over again, lonely day, turn smile shift repeat, wishing well ja always on my mind. kaikki myös tuntevat O.C:estä tutun californian, mutta minusta se ei ole levyn parhaimpia biisejä, mutta hyvä kylläkin :) anthem on biisi, joka ei oikein aukea minulle mutta muuten todella upea levy! suosittelen!