Mythological Cold Towers: The Vanished Pantheon

Firedoom

Mythological Cold Towers on toki brasilialainen bändi, mutta älkää antako sen hämätä millään lailla. Sambakarnevaalit, aurinkoiset rannat ja lomaparatiisit eivät todellakaan kuulu tämän yhtyeen maailmaan vaan Mythological Cold Towers on suoraan nimensä veroinen – mystinen, synkkä, kylmä ja jättimäisen kokoinen doom metal orkesteri.

Massiiviset mittasuhteet saavuttava The Vanished Pantheon kestää lähemmäs 50 minuuttia eikä siltä löydy kuin viisi biisiä. Valtaisista mitoistaan huolimatta kappaleet eivät kuitenkaan missään nimessä laahusta funeralimaisesti eteenpäin, oikeastaan tempo onkin doom levyksi moni paikoin jo suorastaan kumouksellisen reipas. Nopeaan doomiin (tiedän, termi on hieman paradoksaalinen) yhdistetään riemastuttavan ennakkoluulottomasti tummia death-, black- ja gootti-vaikutteita, ilman että punaista lankaa mennään kuitenkaan hukkaamaan missään vaiheessa. Bändi onnistuukin kuulostamaan samanaikaisesti erittäin norjalaiselta, brittiläiseltä ja erityisesti omalta Etelä-Amerikkalaiselta itseltään, mitä täytyy pitää jo todellisena mestarisuorituksena. Jatkuvasti patteristoaan lätkivä rumpali luo basistin ja kosketinsoittajan kera niin mustan ja paksun maton, että sen päälle on hyvä rakentaa loputtoman tuntuisia kitaravalleja. Tämän päälle paiskataan vielä laulajan synkkää julistusta, matalaa laulua ja pientä murinaa sekoitteleva vokalisointi, joka vielä sekä painaa raskaasti että pistää terävästi. Upean majesteetillinen kokonaisuus saa parhaan mahdollisen alun kun When The Solstice Reaches The Apogee ja Tula pistävät maiseman matalaksi. Tämän jälkeen yhtye menettää hetkeksi eteenpäin ajavan voimansa, mutta onneksi keskiosan herpaantuminen osoittautuu ohimeneväksi ilmiöksi. Viimeisenä kuultavat Ancestral Solar Emblem sekä nimibiisi ovatkin taas täyttä tuomiota, ilman esiin pistäviä sivumakuja.

The Vanished Pantheon nosti tämän aiemmin vain epämääräisenä nimenä tuntemani bändin kertaheitolla oman genrensä eturiviin, sillä näin toimivia doom-levyjä ei montaa mahdu vuoteen. Ensiluokkaista tummaa ja nopeampaa tuomiota, joka kannattaa nauttia erityisen runsaalla äänenpaineella.