Faff-Bey: Should Have Stayed In The Grave

Poko

Oululainen Faff-Bey vaikutti 80-luvun puolestavälistä aina 90-luvun puoleenväliin saakka metallin ja raskaamman rockin määrittelemättömällä raja-alueella, hajoten viimein neljän pitkäsoiton jälkeen osiinsa. Nyt miltei kymmenen vuotta myöhemmin, retkue on jälleen aktivoitunut. Kesällä Faff-Beyn saattoi spotata esiintymislavoilta ja uuden levynkin tekoon on kuuleman mukaan tarkoitus ryhtyä. Uutta tulemista on juhlistettu myös tämän kokoelman kasaamisella, vaikka omasta puolestani kaikki pitkäsoitot oltaisiin voitu julkaista erikseen asianmukaisilla bonuksilla ladattuina. Should Have Stayed In The Grave nimellä bändi asettaa jo itsekin haasteen omalle paluulleen, mutta tätä 23 raidan koostetta ei tarvitse kuunnella kertaakaan lävitse, kun käy jo päivänselväksi että Faff-Beyn paikka on yhä tantereen yläpuolella.

Uransa alussa rankkaa hc-punkkia veistänyt yhtye liukui vuosien saatossa yhä teknisempään ja metallisempaan suuntaan. Thrashiintyessäänkin yhtye säilytti onneksi edes vähän punkahtavan likaisesta ja häijystä otteestaan, minkä takia sen vertaaminen esimerkiksi Stoneen tai Airdashiin ei tee oikeutta lopulta millekään osapuolelle. Rockimmillaan Faff-Bey kuulosti taas joltain Peer Güntin, Motörheadin ja Mana Manan puolivillaiselta sekoitukselta, jonka tekemisistä ei ottanut läheskään aina selvää. Selvää oli vain se, että talla pidettäisiin laudassa – tuli eteen sitten mitä tahansa. Punkista bändi ammensi puolestaan loputonta voimaa, joka etenkin uran alkupuolella antoi kokoonpanolle rutkasti vetovoimaa.

Kronologisesti etenevä kokoelma on oiva läpileikkaus bändin historiasta. Siirryttäessä alkuaikojen rupisimmasta mahdollisesta rockista kohti teknisempää metallia retkueen soittotaito ja yhteensoitto alkoi vääjäämättä kehittyä. Sävellykset ja sovitukset kävivät yhä teknisemmiksi mikä söi osaltaan kappaleiden tehoja, sillä taidossa Faff-Bey ei koskaan pärjännyt thrash/speed kilpakumppaneilleen. Yhtyeen tehokkaimpia aseita olivatkin pidättelemätön voima sekä sammumaton into, joita ilman jäljelle jäi vain keskiverto thrash-bändi. Pahin huti syntyy kuitenkin siinä vaiheessa kun yhtye yrittää lämmitellä kuningas Motörheadin klassikkoa Ace Of Spades, teko joka olisi voinut jäädä tekemättä. Should Have Stayed In The Grave on hieman epätasainen mutta samalla totuudenmukainen katsaus tämän legendaarisen yhtyeen tuotantoon. 23 raidan annos käy kirjaimellisesti raskaaksi kuunnella yhdeltä istumalta, mutta alkupään raivoraitojen avulla kiekko kantaa loppuun asti. Kasassa onkin oiva starttipaketti niille, jotka eivät ole bändistä aiemmin kuulleet.