Muusa: Muusa

Neverland

Helsinkiläisen Muusan debyyttialbumi ei vielä introllaan kerro kaikkea yhtyeestä. Viisihenkinen suomirock-orkesteri hempeilee aluksi utuisesti pianon ja Saara Soikkelin laulun tahtiin, mutta lähtee sitten rokkaamaan säröisemmin, jopa kiivaasti. Huohottaen hengittävä, räväkkä mutta melodisesti poppaileva rokkaus yhdistettynä herkempiin hetkiin onkin se yhtyeen perimmäinen juttu, joka kiteytyy hyvin Pimeässä -kappaleen melko tarttuvassa säröilyssä. Astetta rauhallisemmin kaartava Ei ne vuodet valuneet hukkaan esittelee yhtyeen pohdiskelevamman puolen, jossa Soikkelin ääni pääsee paremmin oikeuksiinsa. Verrokiksi viisivuotiaalle yhtyeelle voisi tarjota vaikkapa Jonna Tervomaata, vaikka ei bändejä toisiinsa tule sotkettua. Sinkkuna julkaistun Kauniimmin kuin koskaan -sävellyksen kohdalla tarjoamani ”sinfonisen jyhkeä” suomirock sopii myös pitkäsoiton kokonaisuuteen, muttei sekään kerro ihan kaikkea. Vaikka sinkkubiisi onkin levyn parasta puolta, pitää mainita myös haikeammin keinutteleva Talo täynnä elämää sekä Asvalttivalssin kuulaus. Pikkutytön muka-raivoaminen Peter Paneineen taas ei tipu sitten yhtään. Jotenkin tuollaiseen tilitykseen kaipaisi joko oikeaa raivoa tai sitten ihan jotain muuta... Pääasiassa levyn tunnelman ja sävelmaailma pääsevät kuitenkin positiivisen puolelle.