Julkaistu: 26.10.2005
Arvostelija: Mika Roth
World Chaos
Mitä saadaan kun yhdistetään Children Of Bodom, Ensiferum ja Finntroll, eikä mukaan oteta turhan paljoa omia ideoita? No Falchionhan sieltä sammiosta esiin ryömii, Alexi Laihon äänellä rääkyen ja muotitietoisesti folkahtavia riffejä tapaillen. Padan kyljessä näyttää lukevan ”eeppistä viikinki metallia”, mikä onnistuukin kuvailemaan tuotoksen luonnetta kohtuullisella tarkkuudella. Johan on rohkea keitos ja ennakkoluuloton/kuvia kumartelematon kokki, ellen toisin sanoisi.
Vuodesta 2002 asti melodista death-viritteistä folk-pakana-blackiaan soittanut Falchion ei siis uurra juuri uusia uria tai riimuja metallin valtaisten salien seiniin, vaan tyytyä lähinnä värittämään toisten aikaansaannoksia omilla väreillään. Hyvittääkseen tätä rohkeaa perässä hiihtoaan, bändi soittaa kuitenkin kaikin puolin äärimmäisen ammattitaitoisesti, tarkasti ja kappaleetkin ovat kiistatta loppuun asti mietittyjä kokonaisuuksia. Se että ne muistuttavat aivan helevetisti toisten tekeleitä on kuitenkin sangen päällekäyvä piirre, mikä haittaa ainakin allekirjoittanutta suuresti.
Tarttuvia kappaleita, komeaa soittoa, teknisesti moitteetonta suorittamista, joka samalla on äärimmäisen hengetöntä ja ilotonta meininkiä. Matkasta puuttuu deathin aito raivo ja vaaran tuntu, samoin folkin rempseä poljento sekä elämän makuinen meininkin loistaa poissaolollaan. Ei näin.
