Patti Smith: Land 1975 - 2002

Arista

Land 1975 –2002-tuplakokoelma on ensimmäinen Patti Smithin lähes kolmekymmentä vuotta kestänyttä musiikillista taivalta luotaava kokoelma. Nykypäivänä on erittäin harvinaista että levy-yhtiöt malttavat odottaa näin pitkään, ovathan koosteet osoittaneet ehtymättömän myyntivoiman useampaan kertaan. Tällä kertaa pitkä odotus on kannattanut, Land 1975 - 2002 on äärimmäisen huolellisesti työstetty – se sisältää kaikki Smithin uran kannalta oleelliset kappaleet muutamien mielenkiintoisten raakaversioiden kera, joiden päälle kansivihkosta löytyy sanoitusten ja tarpeellisten detaljitietojen lisäksi Susan Sontagin asiantunteva alustus, ekslusiivista kuvamateriaalia, nostalgisia keikkajulisteita jne.

Ykkös-cd:n biisimateriaalin valintaan ovat vaikuttaneet fanit. Smithin kaksi suurinta hittiä, upea Dancing Barefoot ja yhdessä Bruce Springsteenin kanssa sorvattu Because The Night, löytyvät luonnollisesti tältä. Pattin ensimmäiseltä, vuonna 1975 ilmestyneeltä Horses-levyltä poimittu vimmainen versiointi Van Morrisonin Themin Gloriasta puolestaan muistuttaa siitä purevasta alkuvoimasta, jonka tahdeissa yhtye jalosti suurimman osan parhaista tuotoksistaan. Näistä esiin nousevat mm. omalle aviomiehelle ja entiselle MC5-yhtyeen kitaristille Fred Smithille omistettu Frederick, kohtalokas Pissing In A River sekä 90-luvun tuotannon parhaimmistoon kuuluva Summer Cannibals.

Demoista, liveäänityksistä ja muusta sekalaisesta koostuva kakkos-osio palvelee Smithin vannoutuneimpia kannattajia, mutta saattaa muille olla kuuntelukokemuksena hieman raskas ja poukkoileva. Ainakin kuriositetti-arvoa löytyy Wander I Go-kappaleesta, jossa kitaristin tonteilla vierailevat sekä kuolemallaan legendaksi noussut Jeff Buckley että Television-visionääri Tom Verlaine. Buckley-kultin intomielisille vaalijoille täytynee kuitenkin antaa varoituksen sana; Jeff-pyhimyksen rooli jää tällä kerralla melko vaatimattomaksi, joten lienee parempi säästää sentit astetta merkittävimpiin löytöihin.

Land 1975 –2002 on malliesimerkki kokoelmalevystä. Patti Smithiin perehtymättömälle varsinkin ykköslevy on mainio väylä aloittaa tutustuminen, mutta hyvin se palvelee myös pidemmälle ehtineitä ja harvinaisuuksia etsiviä - definitiiviseksi katsaukseksi tai antologiaksi se edes pyri, niiden vuoro tullee vasta aktiivisen levytysuran päätyttyä, eli toivottavasti mahdollisimman myöhään.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 14.08.2004:

Pisteet:

Tämä on korkeintaan malli esimerkki siitä miten turhia tuplia nykyään tehdään. Patti Smith on lavalla loistava, on ollut ilo nähdä hänet ROSKILDEN hämyisessä teltassa vuonna 1996. Levyllä on helmiä, mutta kokonaisuutena surkeaa materiaalia. En suosittele kenellekään, unohtakaa tämä!

JariJ kommentoi 15.08.2004:

Pisteet:

Ihan pakko heittää vastakommentti; olin itsekin Roskildessa -96 todistamassa Patti Smithin keikkaa ja mielipiteeni siitä on varsin eriävä. Keikka oli kaikin puolin vaisu, kuten Smithin 90/00-luvun levytetty tuotantokin. Let's Face It - tämä nainen oli voimiensa tunnossa vuosien 75-85 välillä, sen jälkeen matsku on ollut parhammillaankin vain keskikertaista.