Julkaistu: 19.10.2005
Arvostelija: Jari Jokirinne
V2
Belgialainen dEUS on kuulunut harvalukuisten ikisuosikkieni joukkoon debyyttilevystään Worst Case Scenario (1994) lähtien. Tämä siitäkin huolimatta että bändi julkaisi seuraavana vuonna My Sister = My Clock-titteliä kantaneen improvisaatioharjoitelman, jolla ei oikean dEUS-musiikin kanssa ollut juurikaan tekemistä. Muilta osin dEUSin tahti onkin sitten ollut hurja – debyytin lisäksi sekä In A Bar, Under The Sea (1997) että The Ideal Crash (1999) ovat olleet liki viiden tähden mestariteoksia, joiden laatu on vuosien vieriessä vain korostunut. Hätäisimmät ehtivät tituleerata jälkimmäistä jo yhtyeen joutsenlauluksi, mutta onneksi näin ei käynyt – dEUS palasi elävien kirjoihin hienolla levyllä. Se ei toki ole lainkaan yllättävää. Bändin johtohahmo Tom Barman tunnetaan tinkimättömänä perfektionistina, jonka tyylitaju on vanhetessa vain parantunut. Tästä selkein näyte oli tyylikäs ja riisuttu Live-tallenne yhdessä pianisti Guy Van Noutenin kanssa.
Mutta se historiasta. Pocket Revolution kuulosti muutamalla ensimmäisellä pyörityksellä hieman hampaattomalta dEUSin aikaisempaan linjaan verrattuna. Vaikka bändi jättikin pahimman mekastuskauden Rudy Trouvén lähdön myötä jo kymmenisen vuotta sitten, on dEUSin levyiltä aina löytynyt vähintään yksi jään särkevä esitys. Enää ei löydy. Ehkä taannoisen singlekokoelman nimi, No More Loud Music, antoi tästä viitteitä. Lopputulosta tarkastellessa tämä on kuitenkin vain pieni kauneusvirhe. dEUS on siitä erikoinen yhtye, että se pystyy lataamaan myös hidastempoisempiin ja tunnelmallisiin kappaleisiin ison määrän energiaa. Todellista substanssia, joka hetkittäin merkkejä purkautumistaan, mutta ei sitä silti tee. Rock-musiikin historia ei Captain Beefheartin, Nick Caven ja Talk Talkin lisäksi montaa samaan pystyvää nimeä tunne.
Pocket Revoltionin vahvin yksittäinen esitys on Include Me Out. Siinä Barmanin hienovarainen tulkinta yhtyy liki aavemaiseen melodiaan, jonka kruunaa vähäeleisen tyylikkäästi käytetty ksylofoni. Esille nostamisen arvoisia ovat myös hitaasti kehittyvä avauskappale Bad Timing ja levyn rosoisinta antia edustava If You Don’t Get What You Want. Oikeastaan ainoa kappale, joka ei Pocket Revolutionille tunnu millään istuvan, on yhden fraasin varassa kulkeva What We Talk About (When We Talk About Love).
Kuuden vuoden odotuksen päättävä Pocket Revolution vastaa mallikkaasti ihailijakunnan esittämiin vaatimuksiin. Harmi vain, että yhtyeen suurin etsikkoaika laajemman yleisön silmissä meni jo, sillä tässä kunnossa dEUSilla olisi sille paljon annettavaa. Sekään ei silti selitä Pocket Revolutionin saamaa mitätöntä huomiota maamme musiikkimedioissa. Kyseessä on kuitenkin kiistatta yhdestä sukupolvemme tärkeimmästä yhtyeestä.
Belgian Antwerpenissä vuonna 1991 perustettu yhtye. Julkaistessaan debyyttialbuminsa Worst Case Scenario (1994) dEUSista tuli ensimmäinen laajempaan kansainväliseen tunnettavuuteen noussut belgialaisyhtye.
Bändin moniulotteinen ja paikoin äänekäskin rock oli velkaa Captain Beefheartin, John Calen, The Fugsin ja Frank Zappan Mothers Of Inventionin kaltaisille pioneereille, mutta heti alusta alkaen oli selvää että yhtyeellä oli oma, uniikki soundinsa. dEUSista kasvoikin nopeasti sekä tiedostavan yleisön että kriitikoiden lemmikki. Bändin toiminta oli 2000-alkupuolella pitkään jäissä, mutta vuonna 2005 ilmestyi kauan kaivattu ”paluulevy”, Pocket Revolution.
Tom Barman - laulu ja kitara
Stéphane Misseghers - rummut ja laulu
Alan Gevaert - basso ja laulu
Klaas Janzoons - viulu ja koskettimet
Mauro Pawlowski - kitara ja laulu
Linkki:
deus.be
(Päivitetty 23.9.2011)
Kommenttien keskiarvo:
