Francine: King For A Day

Poko

Suomen kestävimpiin torttutukkailijoihin lukeutuva Francine jatkaa potkia vielä 18-vuotisen uran kuljettuaan. Yhtyeen tuorein yhdeksäs pitkis King For A Day on tutusti juurevaa ja energistä rokkia, mutta mikään ihan puhdas roll- tai jopa billy-levy se ei missään nimessä ole. Toki tuoreiden kolmentoista sävellyksen sekaan sopii myös sitä hilipatihippaata, mutta etenkin alkulevyä leimaa myös jyrän lailla kaahaava, melankolispainotteinen rock. Samanlaista kamaa veivataan aika monissa kellareissa nuorempienkien kollien keskuudessa.

Nimibiisi menee tuhatta ja sataa aika peruspaahtona, You Get Me Wrong maalailee aurinkoisempaa ja hiukkasen lokoisempaa maisemaa, edelleen vahvasti säröllä ja tinkimättä. Sunday nimensä mukainen letkeily, ei mitään jyskyttävää krapulaa vaan aurinkoista laatuaikaa. Tude Usvaalan energiset lyömät ja Pete Salomaan potkiva pystybasso luovat hyvän pohjan Ana Kukkolan rokkikukkoilulle, vaikka eihän tämä levyltä kuunneltuna vielä mitään tajunnanräjäytystä ole. Pikemminkin hyvää perusrokkia. Kysymykseksi jääkin, onko sen tarvis olla jotain enemmän?

Coverit (I´m Not Your) Steppin Stone ja Strychnine sopivat kokonaisuuteen hyvin, vaikka minä aina toivonkin että lainat jätettäisiin keikoille. Parhaita omia sävellyksiä on ainakin vaanivasti rullaava Talking Heads, joka voisi fiiliksensä puolesta miltei yhtä hyvin löytyä vaikkapa Hellacoptersin arsenaalista. Freakshowlla kelvannee rokkikansaa myös pyörittää ja huudattaa. Kaiken kaikkiaan levyn soundimaailma on aika puhdas ja muutamissa kohdissa lisärosoisuus voisi tuoda hommaan enemmän henkeä. Silti mitenkään pilalle siloiteltu rock-albumi King For A Day ei ole. Kyllä tällä jaksaa pahinta rokkinälkäänsä ravita.