Julkaistu: 08.10.2005
Arvostelija: Marko Ylitalo
LampLiteLtd
Levy-yhtiötä yhtä usein kuin sukkia vaihtavan Mother Goosen uusin albumi tulee ulos Lamppu Laamasen perustaman maailman pienimmän levy-yhtiön kautta. Obvious Works sisältää vuosien 1997-2005 välillä nauhoitettuja kappaleita, jotka asettuvat tyylillisesti selvästi samaan marginaalikarsinaan. Nyt rokataan, eikä Mother Gooselle tyypillistä virkistävää poukkoilua Sonic Youth -vaikutteisen kokeellisen kitara-indien, naivistisen popminimalismin tai ahdistavien jazz-höyryjen välimaastossa annostella.
Vaikka karsina on aikaisempaa kapeampi, mahtuu sen sisällä kuitenkin liikkumaan garagelaidasta kantrilaitaan ja kitaravetoiseen mellakka-aitaan. Boogiejyrä Door To Door aloittaa kitaristin sitomilla rautalankasävyillä, ja autotalliaanisen Rock Outin The Stooges- ja The Sonics -sävyt irrottavat ruosteen rippeetkin irti stereoista. Survivorin askeettinen svengi muistuttaa Larryn aikaisesta And The Lefthandedista – vain Timo Kaukolampi ja Vilunki Viljakainen puuttuvat. Pedpan vierii varhaisen The Rolling Stonesin hengessä, jota alleviivataan Sympathy For The Devilin mieleen tuovine uu-uu-huudahduksineen. My Third Eyen kantri ei ole sieltä kolmannesta silmästä, vaikka sävy maanläheinen onkin. Compu Dead svengaa kierosti kuin Cleaning Women, mutta paremmalla pesuteholla. Kokonaisuutena taso pysyy korkealla loppulevynkin ajan, ja tietty tiiliskivellä hiottu näkemys ja tyylitaju sitovat eri vuosituhatluvuilla tehdyt kappaleet luontevasti yhteen. Sävyjäkin löytyy enemmän kuin poltetuista punatiilistä.
Kokoelma-luonteesta ja pitkästä aikajänteestäkin huolimatta Obvious Works kuulostaa hyvin yhtenäiseltä levyltä. Joissakin biiseissä soundit ovat vähän rupisemmat kuin muissa, mutta tyylilaji pysyy yhtenäisenä. Levy on kompakti paketti myös pituutensa puolesta, sillä 13 kappaletta roiskaistaan reilussa puolessa tunnissa. Valitettavasti maailman pienin levy-yhtiö on säästänyt paperia väärässä paikassa, sillä kansilehtinen ei kerro kappaleista mitään muuta kuin nimen, joten aikajanalle niitä ei pysty sijoittamaan. Se ei kuitenkaan estä musiikista nauttimista.
Kaksikymppinen trio maalaa uneliaan rauhallisesta psykoottisiin kitarapyrähdyksiin kasvavaa, hivenen nyrjähtänyttä äänimaailmaa.
Linkki:
myspace.com/motorgoose
(Päivitetty 9.1.2012)