Julkaistu: 06.10.2005
Arvostelija: Janne Kuusinen
Juki Records
Sattuipa joulukuussa 2002 niin, että kaksi joensuulaista opiskelijanuorukaista, Matti Kettunen ja Tatu Kaihua istuskelivat tylsistyneinä lukionsa kahviossa. Kettunen oli taannoin ollut jollain netin keskustelufoorumilla ja huomannut jonkun käyttäjänimellä Rutger. Kettunen totesi ääneen, että hitto miten voikin olla tyhmä nimi, ei tuollaista varmasti ole oikeasti olemassa. Kaihua ilmoitti saman tien, että eräs saksalainen elokuvatähti on nimeltään Rutger Hauer.
Suurin piirtein tästä tuloksena on kitaravetoinen, timmiksi lukiosaksaksi laulava duo, joka on kesällä 2003 pokannut duosarjan voiton Joensuussa järjestetyssä ”Alanko katutähdeksi?” -kilpailussa. Lisäksi kesällä 2005 heltisi Karjaan Faces-etnofestivaalin yhteydessä järjestetyissä katusoiton suomenmestaruuskisoissa peräti ykkössija. Tällä debyyttilevyllä laulun aiheiksi ovat kelvanneet mm. Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl, tv-poliisi Derrick sekä jalkapalloilija, nykyinen valmentaja Rudi Völler.
Molemmat sällit ovat omien sanojensa mukaan keskinkertaisella menestyksellä lukeneet ala-asteelta saakka saksaa. Biisit ovat kuulemma täynnä kielioppivirheitä, mutta mitäpä tuosta, sillä meininki on aivan pirummoista, tekemisen ilo kuuluu, ja saksahan kuulostaa aina hyvältä: se on maailman kaunein ja pornoin kieli!
Vaikka tässä kyse on ns. terapiaprojektista, niin jotenkin siinä vain kaikki natsaa (no pun intended). Asenne on kohdallaan, ja ennen kaikkea Rutgers onnistuu olemaan rennon ja älyllisen hauska ilman halpahintaisia hapankaali-, nahkahousu- ja Hitler-kliseitä. Tätä meininkiä kuunnellessa ei ihmettele, että rutgerseilla on ska-punk taustaa Monica´s Lips -bändistä. On rämpytystä ja rämpytystä.
Tämä on varmaan sitä musiikin ”hyvyyden” magiikkaa. On totisia torvensoittajia ja taiteilijoita, jotka finnvoxeissaan hiovat kvantisoivat tuplabasareitaan ja kitaravallejaan loputtomiin, ja sitten on näitä reteitä rutgerseja, jotka saavat alle puolen tunnin työllä, parilla akustisella kitaralla ja suurin piirtein vasurilla miljuuna kertaa paremman tuloksen. Hitot saundeista, tämä on rock, eräänlainen suomalais-ugrilais-germaaninen Tenacious D! Kyllä tätä kelpaa repeatina kuunnella Dieter Thomaa tai Jens Weissflogia odotellessa...
