Helsinkiläinen Impi on operoinut kolmisen vuotta. Tuore neljän biisin ep esittelee jykevällä kitara- ja basso-osastolla varustetun raskaan suomenkielisen rockin nelikon, jossa solisti Petran korkealta ja kovaa melko kylmästi kaartava laulu luo persoonaa. Vielä tällä äänitteellä soundi on aika tukkoinen ja revittelevissä melankolisissa biiseissä maistuu hivenen hevin, rokin ja progressiivisten sävyjen väliltä hakeminen, mitään ihan selkeää ”valmista” kamaa touhu ei minun korvaani ole. Impi on aika kylmä ja teräväkielinen, raskasoutuinen ja hikinen. Biiseistä yksikään ei nouse joukosta, muttei yksikään toisaalta ole mikään myöskään selkeästi heikompi. Hevimmän ja synkeämmän raskailun ystäville Impi lienee tutustumisen väärti, itse en tällaisesta kylmäkiskoisesta raskailusta lämpene yhtään.