Heartagram

HIM:in viides pitkäsoitto Dark Light on kokonaisuutena vähintäänkin vaikuttava, vaikka paikka mestareiden liigassa taitaa jäädä tälläkin erää haaveeksi. Levyyn on satsattu niin aikaa kuin rahaa, mikä kuuluukin tarkkaan hiotuissa soundeissa sekä viimeisen päälle punnituissa ratkaisuissa.

Avausbiisi Vampire Heart rockaa kevyesti mutta reippaasti ja koukut uppoavatkin totuttuun tyyliin miltei välittömästi, eikä toisena vetäisynä tarjottava sinkkubiisi Rip Out The Wings Of Butterfly jää avauksesta juuri askeltakaan. Yhtye on jatkanut soundinsa johdonmukaista keventämistä ja ex-hevimiesten musiikkia voikin tätä nykyä luonnehtia lähinnä lämpimäksi, tunnelmalliseksi, koukukkaan kohtalokkaaksi ja kauniiksi rockiksi.

Vahvan alun jälkeen kuultava Under The Rose on ensimmäinen selkeä huti, sillä kappaleen sinänsä hienoja ideoita ei ole pystytty hyödyntämään läheskään riittävästi. Samoin Killing Loneliness ja nimibiisi Dark Light kiiruhtavat itseltään karkuun, eivätkä lupaavat alut johda lopulta oikein mihinkään. Takaisin raiteille päästään vasta kun Behind The Crimson Door tärähtää ilmoille. Nyt eri tunnelmanvaihdoksia osataan käyttää taiten ja erityisesti vauhdikkaassa kertsissä biisi lähtee jo suorastaan lentoon.

Hieman tuoreempaa otetta tarjoaa puolestaan The Face Of God, mutta nytkin se kaikkein terävin idea tuntuu hukkuvan kesken matkan jonnekin. Drunk On Shadows ottaa sitä vastoin härkää sarvista ja vaikka kipale liikkuukin kovin perus-HIM linjoilla lopputulos on suorastaan typerryttävän vahva. Vahva vaihe jatkuu kun rauhaisa Play Dead pääsee täysin valloilleen. Suorastaan rintaa ahdistavan kauniisti kaartuva sävellys kasvaakin lopulta yhdeksi jälkipuoliskon upeimmista hetkistä. Päätösraita In The Nightside Of Eden käy reilun viiden ja puolen minuutin aikana läpi levyn koko kirjon. Alun keveämmistä tunnelmista liutaan hitaasti kohti lopun raskainta räiskettä ja väläyttääpä herra Valo jopa möreämpää vokalisointiaankin aivan loppumetreillä.

Dark Light on hieno saavutus puhuttaessa soundeista ja kokonaisuuksista, mutta yhtään Join Men kaltaista super-hittiä siltä ei kuitenkaan löydy. Aiempaa kevyemmällä lähestymistavalla on saavutettu paljon etuja, ja Dark Light onkin kerrassaan hieno rock-levy. Se viimeinen kurotus jää kuitenkin tällä erää puuttumaan, eikä bändi tunnu saavan kappaleistaan vielä kaikkia tehoja irti näin kevyellä toteutuksella.