Odroerir: Götterlieder

Einheit

“Kyllä ennen vanhaan asiat oli vaan paljon paremmin, musiikkikin oli hienompaa silloin 1400-luvulla – vai mitä? ” Tätä mieltä on nähtävästi saksalainen folkmetalli ryhmä Ordoerir, jonka uuden Götterlieder levyn kannet ja vihkonen ovat täynnänsä sekä saksankieltä että riimuja. Koska saksankielen taitoni on yhtä heikko kuin riimujentulkinta kykyni, jää jäljelle pelkkä musiikki – eli keskitytäänpä sitten siihen.

Götterlieder aukeaa sangen vaimealla ja turhan tuntuisella introlla, jota seuraa kuusi varsinaista kappaletta. Yhtään alle viisiminuuttista raitaa ei ole sekaan eksynyt ja viimeisenä soiva Skirnirs Fahre kasvaa yli vartin mittaiseksi teokseksi. Laulukielenä toimii alusta loppuun asti saksa, jota esitetään pääosin puhtaalla naislaululla tosin myös melodinen mieslaulu on hyvin esillä. Silloin tällöin taustoilla kuullaan pieniä kuoro-osuuksia, jotka sopivatkin kokonaisuuteen kuin Odin Asgardiin. Hidastempoiset kappaleet eivät tarjoa juuri laaksoa tai kukkulaa ja tämä jatkuva tasaisuus onkin yksi levyn pahimmista puolista.

Odroerir pitää itseään nähtävästi jonkinlaisena folk-metalli bändinä, mutta tuon metalli liitteen saa kyllä paiskata miltei suoralta kädeltä menemään – ellei sitten satu pitämään silloin tällöin heikosti taustalla soivaa sähkökitaraa metallimusiikin määrittelijänä. Folk-rock olisikin mielestäni huomattavasti osuvampi määrittely. Kitaran lisäksi taustoilta löytyvät kaikki perus-soittimet, mutta useimmiten niitä on kuorrutettu keskiaikaisilla vivahteilla ja lisäsoittimilla. Näin yleistunnelma on jatkuvasti kovin keskiaikamainen seesteisen turvallisella tavalla. Kaikki tuntuukin olevan kuin suoraan jostain ihanne Robin Hood maailmasta, jossa jokaisella on aina viimeisen päälle siistit vaatteet, kukaan ei ole koskaan ilkeä ketään kohtaan ja aurinkokin se vaan paistaa joka ainoa päivä. Näin Götterlieder ei lopulta pysty tarjoamaan mitään uutta, ja sen vanhankin se esittää suhteellisen ponnettomalla tavalla.