Julkaistu: 01.10.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Vuonna 2004 parikymppiset herrat Pauli Lepistö ja Joni Rousku pistivät Göteborgissa pystyyn instrumentaalin jazz-orkesteri Mukajazzin. Herroilla oli taustalla sekä omaa että yhdessä toteutettua musiikkiprojektia niin hiphopin, breakbeatin kuin electronican ja nujazzin parista. Saatekirjeessä on osuvasti tiivistetty levyn teemaa, joten lainataan sieltä: Nimensä mukaisesti Mukajazz ei todellakaan ole tyylipuhdas jazzlätty – enemmänkin kahden varsin erilaisen muusikon yhteinen sukellusyritys jazzmaailmaan. Tiivistäen levyä voidaan kuvailla ylikulutetulla sanalla ”fuusio”. Dubia, jazzia, electronicaa ja niin edelleen...
Rakennusvälineinä kaksikko käyttää koneiden kautta luotuja kontrabassoa, koskettimia ja rumpuja, joita maustavat milloin puhaltimet, milloin ksylofoni ja vaihtelevat perkussiot. Nocturnen ja Moonlight Sonatan kohdalla sormi osoittaa klassisen jazzin tulkintoihin, muuten hommassa on urbaanin elektronisen sekametelisopan – joskin tyylikkään sellaisen – maku. 12 raidan ja hiukkasta vaille tunnin keitoksesta synkeästi ksylofonilla pohdiskeleva Nocturne, bossanovaketkuttelu Pedro Goes Bananas sekä vastapainoa antava breikkikaahailu 041 erottuvat parhaiten. Kokonaisuutena tämä on ihan kivaa electrojazz-pössäyttelyä, mutta mitään sen kummempia uusia keksintöjä tai repäiseviä vetoja poikain omakustannedebyytti ei tarjoa. Voihan tätäkin kännipäissään ketkua jossain tyylikkäässä trendikahvilassa tai hikisessä jatsitapahtumassa. Mutta entäs kun en ole kännissä tai juurikaan käy trendikahvilassa? No, kyllä Mukajazz on kotikuuntelussakin ihan mukavaa vastapainoa kaiken maailman rokin räimeelle.
Göteborgissa asuvien herrojen Pauli Lepistö ja Joni Rousku eräänlaista dubin, elektron ja jazzin maailmoja fuusioiva yhtye.
(Päivitetty 01.10.2005)
Kommenttien keskiarvo: