Månegarm: Vredens Tid

Displeased

Ruotsalainen viikinki-metallin veteraani Månegarm on kymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi saanut valmiiksi neljännen pitkäsoittonsa. Yhtyeen kurssi lähti jyrkkään nousuun kaksi vuotta sitten julkaistulla Dödsfjärd levyllä, jolloin Månegarmin musiikki muuttui aiempaa metallisemmaksi ja terävämmäksi. Niinpä odotukset seuraavalle albumille olivat jo heti alusta suuret genren.

Vredens Tid onkin monelta osin edeltäjiensä parempien puolien summa, mutta ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Siinä missä metalli on vallannut tilaa, folk-osuuksien on täytynyt antaa periksi – ja tässä lepääkin Månegarmin suurin pulma. Omaan makuuni yhtye on liukunut aivan liian kauas kansanperinne juuristaan, eikä se osaa enää hyödyntää täysin laveaa musiikillista pohjaansa. Niinpä levyn merkittävin, kuuluvin ja näkyvin soitin on runsas-säröinen sähkökitara. Kitara soi jatkuvasti hiljaisissa kohdissa, kitara soi vielä vähän enemmän normaalitempoisissa kohdissa, ja vauhdikkaisissa osuuksissa – ne ovatkin sitten jo yhtä suurta särökitaran vallia. Tässä rälläyksessä on kieltämättä omat hyvät puolensa ja keikoilla yleisö syttyy varmasti nopeammin kuin norjalainen puukirkko tällaisesta paahdosta. Toinen ongelma on kappalemateriaalin yksiulotteisuus ja joidenkin raitojen selvä täytemäisyys, eikä bändi tunnu edes pyrkivän ilmaisunsa laventamiseen. Tietysti taustalla soivat silloin tällöin viulut sun muut pelimanni-soittimet, mutta ne ovat ja pysyvät visusti taustalla. Myös rumpuja käytetään runsaasti ryhdin luonnissa, ja yhdessä kitaran kanssa ne luovatkin usein erittäin Bathory-henkisiä tunnelmia. Laulukielenä toimii halki levyn jälleen ruotsi, kuinkas muutenkaan, mutta levyn vihkosesta löytyvät onneksi englanninkieliset käännökset.

Mikäli em. Bathory uppoaa kuin pakanan miekka pappiin, voin suositella tätä levyä varauksetta. Jos taas mielit kuulla folk-pitoisempaa metallia, kannattanee kääntyä hieman toisenlaisten orkesterien puoleen.