Julkaistu: 08.05.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Helmi
Jos Hämeenlinnajuurisen Helmen uusimmasta neljän kipaleen lyhkäristä pitäisi laatusanoja kaivaa esiin, olisivat osuvimmat ehkä kuulas ja kirkas. Rauhallisen kaunis suomenkielinen, ajatuksella sanoitettu humiseva poppis on tuttua Helmeä jo neljännellä ep:llä. Laulaja Jan Överlundin tunnelmallinen tulkinta sopii hyvin huminaan ja rauhalliseen komppiin. Kitarakin enemmän tunteilee, innostuen kertosäkeissä välillä särisemäänkin.
Avausraita Los Angeles kuvaa jotain viileää täydellistä, viiltävää täsmällisyyttä. Tämä on Los Angeles ja lopussa Los Angelestä ei ole. Unelma tulee tehtaalta. Kiertävällä soololla kuorrutettu hitti, lämmöllä kaikille kuulaan kitarapopin ystäville. Vastuussa kaikesta kertoo asunnon ja asujan suhteesta. Aikuinen ja valmis, kuten Helmi yhtyeenä. Jotenkin vain Helmen suht riisuttu ja jahkaileva trippop -soundi käy välillä jopa ärsyttämään. Milloin se räjähdys oikein tulee, kun latausta suoritetaan puoli kappaletta? Ja kun se lopussa tulee, niin jotain puuttuu. Miltähän Helmi kuulostaisi tasaisesti junnaavana ilman noita kitaraspurtteja?
Mekin hengitämme yrittää kasvattaa juuret ja Helmen parhaita puolia oleva kosketinosio vie purjevenettä eteenpäin. Vauhdikkain raita on ilman muuta levyn päättävä Logo, jossa komppi saa sijaa laululta ja koskettimilta. Kitarakin soi kivasti ja neonvalot näyttävät suunnan. Kaunista urbaanien nuorten miesten elämänkuvaa. Se on Helmi.
Kommenttien keskiarvo: