Wärtzilä: Synti

GFR

Suomenkielistä raskasta rokkia soittava Wärtzilä on kolmen miehen viritys länsirannikolta. Yhtyeen kakkosalbumi pitää sisällään 11 kappaletta raskassoutuista, laulaja-kitaristi Tonin sankarihevimäiseen venyttelyyn taittuvalla laululla koristeltua soittoa, jossa maistuu vahvasti juuri hevi, mutta myös popimpi poski käännetään aika taajaan. Haltin häät -kappaleen kansanmusiikki-jollotus tuo mielleyhtymiä Waltarin virityksiin Värttinän kanssa. Pääasiassa silti tahkotaan peruskaavaltaan samoilla urilla syöksyvää rokkia. Hyperlapsien alkuriffi lainaa aika suoraan Sabbathia, mutta läheskään yhtä mielenkiintoista kokonaisuutta Wärtzilä ei saa aikaan. Itse en löydä touhusta oikein mitään itseäni viihdyttävää. Avausraita Terroristin kohdalla sinänsä ihan oikein kiperään aiheeseen pureutuva sanoitus jää hiukan aiheen pallotteluksi, samoin Huulilla verta ei perheväkivalta-aiheestaan onnistu puristamaan sen koskettavampaa teosta. Neidonryöstö lähenee jylhyydessään jo Teräsbetonia, mikä ei ole minulle mikään suositus. Ehkäpä Wärtzilän musiikki ei vain ole tarkoitettu minua varten. Tylsää, tylsää, tylsää...