Battlelore: Third Age Of The Sun

Napalm Records

Tolkienin teoksista voimansa ammentavaa melodista fantasia-metallia soittava Battlelore on ehtinyt jo kolmannen pitkäsoiton merkille. Edellisestä albumista on vierähtänyt pari vuotta ja tuona aikana riveistä on poistunut toinen laulaja Patrik Mennander, joka vastasi möreämmästä laulusta sekä unohtumattomista uruk-örinöistä.

Third Age Of The Sun on mittasuhteiltaan kunnioitettavan kokoinen ja levyltä löytyykin yhteensä kolmetoista raitaa ( 3 lisäraitaa, mikäli kyseessä on limited edition). Myös äänimaisema on entistä masiivisempi, ja yhtye tuntuukin kärsivän hetkittäin jo pahemman laatuisesta mammuttitaudista. Mitä siis jää käteen, kun kuuntelee tämän valtaisan saagan kerran toisensa jälkeen ja yrittää selvittää sen alkulähteitä? Ainakin muutamia kysymyksiä joista suurimmaksi nousee; miksi tämä albumi on sävellystasoltaan yhtyeen tasaisin – niin hyvässä kuin pahassa? Uutukaiselta ei löydy nimittäin ainuttakaan todellista tapporaitaa, jos nyt ne pahimmat notkahduksetkin puuttuvat samalla.

Äänimaisemat sekä meluvallit on siis jalostettu ja nostatettu aivan uudelle tasolle, ja ryhmän meuhkaamista kuunnellessa olo onkin usein kuin Frodolla Argonautteja katsellessa. Räiske on yhä raskaan kitaravetoista, vaikka koskettimet ovatkin saaneet aiempaa huomattavasti merkittävämmän roolin. Haltiamaisen heleissä naisvokaaleissa Kaisa Jouhki on parantanut otettaan, mutta Tomi Mykkäsen väkinäisen tuntuiset ja korvaan kalahtavat örinät eivät oikein sovi muuhun palettiin. Ei mies huonosti tonttiaan hoida, mutta Mennanderin korvaajaksi hänestä ei vain yksinkertaisesti ole. Ördäys-osasto onkin saanut antaa tilaa Jouhkin tulkinnalle, mitä on pidettävä kaikin puolin viisaana ratkaisuna.

Battlelore taitaa olla tällä hetkellä lievässä ylikunnossa, sillä nyt levyllä tuntuu olevan kaikkea hieman liikaa. Soundit ovat laadukkaita, mutta tämä laatu hukataan äänimaiseman tukkoisuuteen. Draaman kaarta venytetään jatkuvasti yli, ja sinänsä kelpo ideoita on syydetty urakalla pitkin biisejä, jolloin niiden tehot katoavat katedraalimaisiin rakenteisiin. Hienoja sävellyksiä ei malteta pitää riittävän ilmavina, ja kun vokaaleissakin on vielä selviä ongelmia, kärsii lopputulos tästä vain entistä enemmän. Niinpä ei auta kuin todeta, että Third Age Of The Sun on toki hyvä levy mutta siinä olisi ollut aineksia suorastaan unohtumattomaksi kokonaisuudeksi.