Julkaistu: 19.09.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Royal Mofos/Rockhopper Music
Kouvolalainen rokkiretkue on ollut pitkään hiljaa. Mutta nyt on taas sanottavaa, kokonaisen pitkäsoiton verran ja sen verran viihdyttävästä luennasta on kyse, että suosittelen ottamaan hyvän asennon ja kuulemaan yhtyeen sanaa. Sitar soi sekä alun esittelyraidalla että Can’t Catch Men juoksevassa rokituksessa. Silti perimmäinen totuus tästä albumista alkaa valjeta vasta kolmosraidalla Out Of Sight - kaihoisaa ja ilmavaa kantripainotteista kitaratunnelmointia parhaimmillaan. I’m Not Acen Sideburnsmainen rokkipaahto jää selkeään vähemmistöön, vaikka keikoilla nouseekin varmasti arvoonsa. Parhaita hetkiä tarjoillaan muun muassa synkeähköllä, mutta kiireettömällä Silence Grows:illa, auvoisemmalla Baby It´s You:lla ja ennen muita uneliaan alakuloisella Shine Baby Shine:lla. Listaan on vielä lisättävä pieni ja intiimi We Share sekä pianomausteinen haikea The Reaper Never Fails. Rajoillaan värisevällä säröllä vaaniva Crowback on myös mielenkiintoinen, hiukan reippaampi sävellys.
Kun Markuksen maailmaa nähneen kuuloisella laululla kuorruttuva soitto on muutenkin melkoisen nautinnollista kuultavaa, voi todeta että olipa hienoa, että Vilunki ja kumppanit saivat vielä tämänkin levyn aikaan.
Kouvolalainen rockviisikko painottuu tätä nykyä ilmavaan kantripainotteiseen kitaratunnelmointiin, mutta rokkivaihdettakaan ei ole kokonaan hylätty. Uusimmalla levyllään yhtye saattaa päätökseen uhkapeleihin ja huonoon elämään keskittyvän levytrilogiansa.
(Päivitetty 25.03.2009)
