Hyatari: The Light Carriers

Codebreaker

Länsi-Virginiassa sijaitsevaa Huntigtonia ei useinkaan mielletä doom metallin Seattleksi, eikä varmaan koskaan tulla mieltämäänkään. Perinteiden vähyydestä huolimatta paikkakunnalta tuleva doom-trio Hyatari lataa debyyttinsä The Light Carriersin tiskiin "ottakaa tai jättäkää" - periaatteella, sillä näitä kappaleita ei tulla koskaan laulamaan suurella joukolla kotibileissä.

The Light Carriersin alku on kaikkea muuta kuin räjähtävä: alavireinen murskakitara vaihtaa hissukseen sointuja, feedback ulisee ja hämärät puhesämplet soivat taustalla. Alkaa käydä selväksi, että nyt ollaan tosissaan. Kun kymmenen minuutin dronen jälkeen hiljainen laulu luikertelee esiin, kuuntelija melkeinpä pelästyy. Mitäs helvettiä! Levyn edetessä rummutkin liittyvät mukaan ja musiikki lähtee kulkemaan. Laulua käytetään säästeliäästi, sen paikalla ovat kaiut, äänivallit ja prosessoitu puhe. Maailmanlopun merkit ovat hetki hetkeltä selvempiä ja niille nyökytellään hyväksyvästi. Suvantokohtia ja huminaa rikkovat särösyvyyspommien keskitykset, eikä levyn nimestä huolimatta valo liiemmin pilku.

Hidas jyrä saavuttaa lakipisteensä loppupuolen biisissä The Harvesting Sod, joka yltyy juuri niin majesteetilliseksi kuin viiden sitä edeltävän kappaleen pohjustus on antanut odottaakin. Viimeisessä kappaleessa koskettimetkin uskaltautuvat mukaan hetkeksi, ja se vaikuttaa kitaravallien jälkeen helpotukselta. Ilottelun jälkeen levy onkin hyvä päättää vinyylineulan kaltaiseen raksunaan, jota kestää kahden Radio Novan peruskappaleen verran. Hyatari has left the building.

Bändin doom on kallellaan Godspeed! You Black Emperorin ja puoleen hidastetun Godfleshin suuntaan, se on ennemminkin modernia, kaaoottista vääntöä kuin kotikutoisen lämmintä Sabbath-rytkettä. Suositellaan kuunneltavaksi keskellä yötä kuulokkeista, jos kaikki muu on jo mennyt.