Jukka Takalo: Jukka Takalo

Poko

Jukka Takalo on ikuinen romantikko. H�nen nostalgisuutta henkiviss� lauluissa toistuu loputtomiin laitureiden ja peltojen kaltaiset aiheet, sek� tietysti ikuinen kes� ja aurinko. Kappaleiden romantiikka on luonteeltaan kaupunkilaistuneen maalaispojan kaihoisaa muistelua kadotetun el�m�n yksinkertaisuudesta, mutta teksteiss� kuuluu my�s kaikuja siit� pienoisesta kriisist� kun mies havahtuu, ett� rock -el�m�ntapa on korvautunut viikottaisilla s�hlyotteluilla. Takalon soololevy jatkaa samaa latua, jolle Aknestik uupui. Siin� miss� Aknestikin soundiin vaikutti oleellisesti 1990- luvun vaihteen brittil�iset kaikukitarayhtyeet, kuuluu soolon sovituksissa amerikkalaisen folkrockin vaikutus, sek� Kentmainen prosessoitu ja pelkistetty soitto. Levyn avaava - jo aikaisemmin singlen� julkaistu - Ei ikin� naimisiin kuuluu levyn hienoimpiin hetkiin. Yksinkertaiseen sointukiertoon ja mukavaan melodiaan pohjau! tuva kappale tuo mieleen muistumia Kaartamo-Kettunen-Kuustonen-akselilta, joskin sanoitus on takalomaisen kes�inen. Suuri sininen on kaunis ja kaihoisa s�velm�, ja se tuo tarpeellista vaihtelua levyn rytmiikkaan ja sovituksiin.

Takalon s�est�jist� l�ytyy tuttuja henkil�it� mm. Cartoon Tree ja Russian Love-yhtyeist�. Soitto ja tuotanto on ammattimaista, kuten odottaa sopii, mutta niiden osalta j�� kaipaamaan hieman rohkeampia irtiottoja tutuista formuloista. Nyt sovituksia hallitsee er��nlainen power-pop-estetiikka, jonka mukaisesti laulu- ja kitara -raitoja ei voi olla koskaan liikaa. T�st� seuraava massiivisuus kuitenkin laimentaa joissakin kappaleissa piilev�� herkkyytt�. S�vellykset ovat melodisesti moitteettomia, mutta kesken��n liian samankaltaisia ja yll�tyksett�mi�. Kekseli��mmill� sovituksilla ja esimerkiksi monipuolisemmilla instrumentaatiolla niist� olisi saanut enemm�n irti. Levyn lyriikoita hallitsevista teemoista voi p��tell�, ett� Jukka Takalo on tehnyt levyn taviksille, mutta samalla h�n on tainnut syyllisty� ihailijoidensa aliarviointiin.