Varttisäkki: Korea

Seinäjoen viriilin musiikkikansan keskuudesta nouseva Varttisäkki tarjoilee Korea -levyllään annoksen tujakkaa suomirokkia jostain Popedan ja Apulannan puoliväliltä. Tuo hassusti nimetty yhtye on ollut koossa jo vuodesta 1994, joten soittoaikaa on kertynyt. Jotenkin vaan pakkaa ihmetyttämään, että mikä on Otson, Johanneksen ja Pekan oikea kunnianhimon määrä? Sillä muuten ihan kelvollisen 10 –biisisen levyn loppuun on pakattu jopa kolme liveä, kotikaupungin ylpeydestä Provinssirockista ja nuorisotalomeiningeistä. Ihan on tymäköitä rytinöitä, mutta studiolla niistäkin olisi saanut varmasti paaaaljon paremman kuuloista kamaa. Kyllä liveenkin yleisöä riittää, hyvillä tallenteilla ennen muuta.

Kivasta avausraidasta Hedonismilandiasta minulle jäi täysin auki, että mikä se oikein on se taivaanporkkana? Tuhkassa ja Rihkamaa ovat aika perussuomirockralleja. Mitenkä kummassa? korostaa kertosäettä ja ajoittain laulajakitaristi Otson äänialat eivät tunnu aivan riittävän. Munakkuus, melodisuus ja meininki, mainitaan bändin kolmen ämmän mantrassa. Jep, niihin kyllä keskitytään.

Melko massiivinen Hullut sotilaat lähenee jo Popedaa, komea ralli marssin tahtiin. Apulantamaisen Älä tunne -lyriikat menevät hetkittäin melkoiseen umpikujaan ...mene sinne, tule tänne, älä tunne... Yksinkertainen on kaunista, mutta silti. Tästä eteenpäin potkitaan live-energialla. Millainenkahan on mahtanut olla meininki Eläin- ja Eiliseen -liveraitojen Provinssimyräkässä? Äänitys on ainakin ensinmainitulla suoraan sanottuna aivan paska. Kullille kiitos, kuten levynkansissa kauniisti kiitetään.

Kommenttien keskiarvo:

Qsine kommentoi 09.05.2002:

Pisteet:

Ei tämä mielestäni ihan näin vaatimaton ole. Pojilla on silmää melodioille, vaikkei saundi muuten järin omaperäinen ole. Huomasin parissa ekassa piisissä, että laulajan ääni oli yllättävän flexiibeli: se kuulosti välillä Neumannilta, välillä eräältä ystävältäni, joka kirkuu Toton Africaa karaokessa.

Mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota, on kannen graafinen ulkoasu, jos halutaan kunnolla irki demokuvioista. Takakannen näsinneula(vaimikätuonyton) - kuva on joten kuten perusteltavissa, mikäli halutaan korostaa soittajien kaukaisuutta ja anonymiteettiä, mutta tässä tapauksessa eivät tule kunnolla esiin niin soittajat eikä torni.
Lyriikatkin ovat hyvin vaikealukuiset, koska valittu kirjasintyyppi on blokkiutunut pahasti.
Mielestäni kokonaisuus olisi huomattavasti plussempi, jos livet olisi jätetty pois. Sanotaan, että vain alku ja loppu merkitsevät: mitä niiden välillä tapahtuu, on epäolennaista. Ja loppu ei nyt ole ihan sieltä onnistuneimmasta päästä.

Nimetön kommentoi 10.05.2002:

Pisteet:

tosta lopun pilaavasta vaikutuksesta olen ihan samaa mieltä... luulis että provinssissa ainakin sais huomattavasti paremmalta kuulostavan liven aikaan... jonkunlaista kriittisyyttä siihen, mitä plätylle pakataan