Kemialliset ystävät: Lumottu karkkipurkki

Fonal

Useat undergroundiin erikoistunet tahot pitävät Suomea uuden psykefolkin mielenkiintoisimpiin kuuluvana keskittymänä. On hienoa, että muun muassa Fonal Recordsin ja muiden kulttuurin marginaalia kartoittavien tahojen antaumuksellinen työ huomataan ja palkitaan. Mutta toisaalta maineen voi ajatella perustuvan myös siihen eksotiikkaan, mitä maailmalla huonosti tunnettu Suomi todennäköisesti edustaa suurkaupunkien avantgardisteille. Avant ja psyke -yhtyeet kun pakenevat tietoisesti kaikkia kulttuurisia viitteitä, jolloin kuulija voi vapaasti kuvitella kuinka napapiirin eskimot työstävät antiikkisella laitteistolla omituista musiikkia poronpyyntiä siivittämään.

Lumottu Karkkipurkki (Vapaa Systeemi) on noin viisi vuotta sitten nauhoitettu teos, joka ei kylläkään ole folkia millään muotoa. Folkiksi sitä voi luonnehtia ainoastaan akustisten instrumenttiensa kautta, jos asian haluaa niin määritellä. Levy on Jan Anderzenin yksin neliraitanauhurin avulla koostama äänikollaasi, joka on mahdoton toistaa toisessa muodossa, eli se on varsin modernia musiikkia. Myöskään kappaleiden niukat melodiat ja rakenteet eivät viittaa muuhun musiikilliseen perinteeseen kuin tekniikasta innostuneiden "uudistajien" kokeiluihin. Levyn kappaleet koostuvat päällekkäin liimatuista epävireisistä kielisoitinten junnauksista, satunnaisista rummuista, sekä erilaisista vinkunoista, rahinoista ja kilkattimista. Levyn teemaan Anderzen johdattelee harvoilla vokaaleilla. Kokonaisuus tarjoilee kivan kuulloisia hetkiä, mutta se ei sisällä yhtä rikasta kerroksellisuutta kuin artistin myöhemmà 4t tuotokset, eikä toisaalta sellaista jatkuvuuden tunnetta, jonka siivillä pääsisi kiehtovaan vaihtoehtoistodellisuuteen. Etenkin kappaleiden rakenteettomuus tekee kuuntelukokemuksesta raskaan, varsinkin, kun ääntä ei ole tukemassa visuaalista esitystä.

Anderzen on epäilemättä neliraiturin virtuoosi, ja jo tällä varhaisella julkaisulla hän todistaa, että hienojen soundien ja äänimaisemien tekemiseen ei tarvita aina uusimpia softia. Sellainen käsityöläisasenne, jota levyn tekemisessä on vaadittu herättää kunnioitusta. Uusintajulkaisua kuunnellessa tulee kuitenkin mieleen, että levyllä Anderzenin visio ei ole vielä täysin kirkastunut. Pelkkään psykedeliaan pohjautuminen ei ilman stimulantteja kovin helposti kolise. Asiaan vihkiytyneille teos toimii varmasti kiehtovana dokumenttina siitä, millaisia mielenliikkeitä Suomen luonto tarjosi vuonna 2000.