Firebox

Kamaran puolitoista vuotta sitten julkaistu debyytti ep Tämäkin vielä sai ilmestyessään sangen ristiriitaisen vastaanoton. Allekirjoittanut kuului monen muun lailla siihen joukkoon, joka tuomitsi yhtyeen liiallisesta Timo Rautiaisen ja Kotiteollisuuden lainailusta. Hieman ep:n ilmestymisen jälkeen näin yhtyeen keikan Nummirockissa, ja tuo esiintyminen antoi hieman yllättäen aihetta odottaa tulevaisuudelta huomattavasti parempaakin. Niinpä olin kovastikin kiinnostunut kun bändin debyyttipitkäsoitto kolahti postiluukusta kammiooni.

Kamara vuosimallia 2005 kuulostaa heti alusta lähtien itsevarmemmalta, vahvemmalta – ja mikä parhainta – tyystin omalta itseltään. Ainoastaan parissa biisissä vaikutteet voi enää kulla lävitse, ja näilläkin siivuilla on turha puhua enää mistään lainailusta. Albumi starttaa erittäin suotuisissa merkeissä, kun lyhyen intron perään soiva kolme minuuttinen runttausraita Tulisade pistää kaapit paikoilleen. Juuri tällaista tahkoamista tässä onkin kaivattu, ja meno sen kun vaan paranee seuraavana soivan Katuvan huuto junttauksen päästessä niskan päälle. Edellä mainittujen raitojen lisäksi rauhallisempi Äärirajoilla, sekä loppupuolella soiva Ruoja nousevat eliitin joukkoon, eikä kiekolta turhia viisuja löydykään.

Vokalisti/kitaristi Juha Minkkinen kuulostaa hiljaisemmissa kohdissa edelleen paikoin Hynyseltä, etenkin kun lauluun hiipii mukaan nasaalia, mutta muuten herra saa työstään puhtaat paperit. Kolmen kitaran vallia ovat vokalistin kanssa rakentamassa Jaakko Minkkinen sekä Tuomas Janhunen, mutta tästä mittavasta kitaramassasta ei osata mielestäni repiä vielä ihan kaikkia tehoja irti. Rytmipuolella bassotaitelija Henri Lehmonen ja rumpali Jaakko Silvast, joka osallistuu myös laulamiseen, hoitavat tonttinsa niinikään kiitettävällä työmoraalilla.

Kamara on taikonut kasaan siis kelpo nipun tasavahvoja biisejä, mutta se todellinen ässäbiisi jolla murtauduttaisiin laajempaankiin suosioon jää vielä tällä erää uupumaan. Sävellykset ovat kuitenkin kautta linjan tarttuvia, sovitukset osaavat hyödyntää kappaleiden rakenteita ja sounditkin ovat kohdallaan. Kaikki merkit isomman läpimurron mahdollisuuksista ovatkin jo nähtävissä, ja mikäli yhtye jatkaa tällaisten jättiläis-loikkien ottamista, on tulevaisuudessa kattona vain taivas. Alkavan syksyn positiivisin yllättäjä, joka nosti nimensä kertaheitolla haastajien listan kärkipaikoille.