Julkaistu: 31.08.2005
Arvostelija: Mika Roth
Lahna Records
Kuopiolaisen Armas Huutamon kolmas pitkäsoitto Vastapainovoima alkaa puhtaana punk-levynä, mutta jo kolmen raidan jälkeen genreajattelu lentää iloisesti yli olan. Niinpä niin, eihän se lokerointi näin helppoa saakaan olla...
Kahden ensimmäisen raidan ajan resiina pysyy siis vielä näppärästi punkkilan raiteilla, mutta kun kolmantena kuultava yli kymmenminuuttinen Uniaika hairahtuu lähemmäs neljän minuutin ajaksi utuilevan progeilun tantereille ei paluuta ”normaaliin” enää ole. Tästä eteenpäin saadaan perinteisemmän punkin lisukkeena nautiskella niin indierockin ihmeellisyyksiä kuin art-rockin elitismille tuoksahtavasta koukeroinnistakin. Ei tässä todellakaan ole vielä kaikki. Kiekon puoliväli vietetään äärimmäisen vahvoissa tunnelmissa, kun aloituskolmikon perään soiva Huuda tarttuu hypnoottiseen heimomanaukseen varhaisen CMX:n ja Sielun Veljien hengessä. Kiertorata syöksyy puolestaan poliittisen julistuksen puolelle vahvan discopoljennan voimin – herra Bushin (oletan) puhuessa taustalla terroristeista. (Periaatteessa) tyttö lähenee vuorostaan mietiskelevässä särökitara-tunnelmoinnissaan brittein saarten pahimpia ja parhaimpia rockhuuruilijoita, vieden alakuloista itseään hitaan hoippuroivasti mutta arvokkaasti eteenpäin. Raivoisan tempovasti etenevä Seisova vesi ottaa jälleen tukea samoista puista, joiden katveessa em. CMX muinoin varttui, ilman että yhtye kuitenkaan millään tavoin kuulostaa perässähiihtäjältä. Itse asiassa Armas Huutamon otteesta löytyy juuri sitä voimaa ja intoa, minkä CMX tuntuu vanhemmiten hukanneen taiteiluidensa keskellä. Vastapainovoiman loppu jatkaa vapautunutta variointiaan, mutta huippukohtien tasolle bändi ei enää hyvästä yrityksestään huolimatta yllä. Kevyttä ilmaa ansaitsee tosin erityismaininnan näppärän sanoituksensa terävistä ideoista.
Armas Huutamon pitkäsoiton arvioiminen osoittautui todella vaikeaksi ja haastavaksi työksi, sillä yhtyeen palapelissä tuntui aluksi olevan aivan liian monta palasta. Kuuntelukertojen myötä kokonaisuus alkoi kuitenkin kirkastumaan, ja suuri kuva hahmottui verkkaan pienten osasten takaa. Tämän bändin puuhia täytyykin ryhtyä seuraamaan oikein kunnolla.
Armas Huutamo on kotimainen indie-diy-post-hardcore-art-punk orkesteri ja kollektiivi, joka on esiintynyt nykyisen nimensä alla vuodesta 2002.
Kotisivut: www.lahnarecords.fi/huutamo
(Päivitetty 03.11.2006)