Levyarvio

Lee Miller: The Futility Of Language

Musically Incorrect Records

Sanon tämän näin heti kärkeen, jotta asia ei jäisi millään tavoin epäselväksi; Lee Miller ei ole normaali yhtye millään mittapuulla. Niinpä kuten olettaa sopii, bändin syntykin tapahtui normaalia huomattavasti oudommalla tavalla. Marraskuussa 2004 New Yorkilainen journalisti Jordan Mamone matkasi Suomen lappiin. Arktisessa pimeydessä Mamone sai tutustua todellisen villin pohjolan menoon, ja tuolla matkalla hänen muistikirjaansa ilmestyi kosolti uutta oudohkoa materiaalia. Herra päätyi lapinlomansa jälkeen Poriin, ja pian kasassa olikin jo kuulun valokuvaajan mukaan nimensä saanut Lee Miller.

The Futility Of Language on alusta loppuun asti huomattavasti enemmän kuin vain pelkkä albumi. Mamonen ideoima musiikillinen sekasotku on jotain mikä yhdistää noisen rähinän hypnoottiseen tunnelmointiin, ilman että biisien rakenteet olisivat kuitenkaan mitenkään yksinkertaisia. Päinvastoin, juuri sovituspuolella osataan kikkailla niin perversseillä tempuilla, että lattia tuntuu jatkuvasti viettävän johonkin suuntaan. Lopputulos osaa samanaikaisesti olla sekä raskaan junnaava, että hermostuttavalla tavalla sinne tänne karkaileva.

The Futility Of Language onkin rakenteiltaan upea taidonnäyte, mutta menee mielestäni sittenkin lopulta aavistuksen liian pitkälle kokeilu- ja yhdistelyhenkisyydessään. Parhaimmillaan bändi kuulostaa aivan Primuksen, Circlen (mikä suuri yllätys) ja Sonic Youthin hienoimpien puolien yhdistelmältä, mutta näitä hetkiä jolloin kaikki vain loksahtaa luonnollisesti kohdalleen, ei albumille ole siunaantunut lopulta kovinkaan montaa. Turhan usein lopputulos kuulostaa vain eri tyylien väkinäiseltä ja väkivaltaiselta yhdistelyltä, jossa kahden näkemyksen ja kulttuurin yhteentörmäystä ei ole osattu hyödyntää riittävästi.

He jotka pitävät Circlen kaltaisia noise-hypnorock yhtyeitä kunniassa, löytänevät Lee Milleristä kuitenkin paljon enemmän hyvää, ja heille Lee Millerin debyytin hankintaa voikin suositella varauksetta. Myös Sonic Youthin tyylisiä komboja diggailevien kannattaa ainakin tarkistaa tämä bändi. Muiden kannattaakin sitten käyttää bändiin tutustumiseen jo riittävästi aikaa, sillä kuten sanottua; Lee Miller ei ole mikään normaali yhtye

***--
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Artistihaku
Artisti

Lee Miller

New York - Pori akselille rakentunut noiserock orkesteri, joka on hakenut tyyliinsä mausteeksi myös hieman punkimpaa ilmaisua.

Kotisivut: www.mir.blogdns.com

(Päivitetty 30.08.2005)

Levyarviot

The Futility Of Language
***--
30.08.2005
Arvostelijana Mika Roth