Melodinen mättörock sopii edelleen hyvin kuvaamaan tamperelaisen Essentian taivallusta. Verrattuna edelliseen Disconnection -levytykseen molemmat kitinäni aiheet ovat kohentuneet: soundit alkavat olla pikkuhiljaa ihan kelpo kuultavaa. Myös solisti Jonathanin ulosanti on huomattavasti aiempaa viihdyttävää, vaikka vieläkään en ihan täysin kaikkia venytyksiä allekirjoita. Musiikin molemmat puolet, räjähtelevä energia ja kaihoisa herkkyys, ovat tasapainossa. Kun vielä ep:n ulkomusiikilliset eli ulkonäkötekijät ovat viimeisen päälle, on Songs For The Girl... ihan mainio tuotos.

Avausraitana kuullaan levyn nimeä kantavaa kappaletta, jossa vauhdikkaasti kaartavat melodiat kohtaavat mukavasti poukkoilevat tahdit ja pohdiskelevasta raivoon vaihtelevan laulun. Parhaimmillaan yhtye onkin kontrastien kanssa. Sävelkynä ei ehkä ole vielä ihan todellisessa hittiterässä, mutta hyvään suuntaan musiikki on kehittynyt. Rauhallisesti alustaan huolimatta Why uhkailee ihan edellisen tapaan. Melodiakierto on ihan komea, nykivä väliosa nostaa mieleen jotain Disco Ensemblemäistä, vaikka aika lailla eri tyylisestä soitosta on kyse. Räiskähtelevää joka tapauksessa. Ahdistuneesta huojentuneeksi kääntyvä You Create The Pain nousee ehkä omaksi suosikiksi, mutta ihan satasella en vielä syty Essentian näytteestä. Edistystä on silti tapahtunut paljon.