Frank Black: Honeycomb

Cooking Vinyl

Honeycomb on Frank Blackin uran ehdottomasti seesteisin albumi. Pixiesin hajottua Black jatkoi ��nekk�iden kitaralevyjen tekoa tiuhaan tahtiin, mutta mit� pidemm�lle 90-luku eteni, sit� ep�kiinnostavammaksi miehen levytt�m� materiaali suuren yleis�n silmiss� muuttui. Kaiken huippuna voidaan pit�� sit�, ett� Pixiesin aikana vaihtoehtoisen rockin messiaaksi kutsutun miehen viimeisimm�t levyt ilmestyiv�t kaikessa hiljaisuudessa pienten nyrkkipajojen julkaisuina. Sanomattakin oli selv��, ett� niiden k�siins� saaminen Suomessa oli jo pieni uroteko. Viimevuotinen FrankBlackFrancis-kokoelma nosti miehen statusta kuitenkin selv�sti ja uuden Honeycomb-levyn saama vastaanotto on ollut kaikin puolin rohkaisevaa.

Eik� syytt�. Honeycomb on Frankilt� oivallinen veto, jonka perusteella arviot miehen rajoittuneisuudesta voidaan heitt�� saman tien romukoppaan. Honeycomb on nauhoitettu Nashvillessa ansoituneiden Stax-muusikoiden (mm. Steve Cropper, Anton Fig ja Spooner Oldham) kanssa, joiden ohjauksessa jopa Frankin aiemmin kire�n� soinut ��ni on l�yt�nyt t�ysin uuden s�vyn. My�s miehen tunnusomaiseksi muodostunut kirskunakitarointi on levyll� saanut armotta delete�. Levyn kansista ei selvi� onko Black soittanut nuottiakaan kitara-osastosta, mutta jos veikata pit�isi, vastaisin kielteisesti. Cropperin tyylittelyst� saamme nauttia sit�kin enemm�n.

Ensi alkuun tuntuu hieman h�mment�v�lt�, ett� Black on valinnut levylleen my�s mm. Dark End Of The Streetin ja Another Velvet Nightmaren kaltaisia soul-standardeja. Tarkempi t�hystys miehen uran alkuvaiheisiin antaa kuitenkin asiaan uuden n�k�kannan; yksi miehen ensimm�isi� opettelemia kappaleita oli mm. Midnight Hour, jonka toisena s�velt�j�n� er�skin Cropper oli. Voikin sanoa, ettei soulk�rp�sen purema ole Blackille mitenk��n uusi juttu �vaan kyse on pikemminkin ympyr�n sulkeutumisesta.