John McGregor: Joki

Suomen Musiikki

Kuka syntyy Englannissa, kiert�� puoli maailmaa ja asettuu sitten kolmikymppisen� Fiskarsiin? John McGregor. Joki on h�nen debyyttialbuminsa ja samalla miehen ensimm�inen suomenkielinen projekti. Kyse ei kuitenkaan ole r�k�nokkien aikuistumisharjoituksista tai edes siipien kokeilusta, sill� McGregor on ehtinyt tehd� kaikenlaista lavalla, lavan edess� ja lavan takana. Joki on monella tavalla tuore albumi, mutta samalla se on valmis ja hauraudessaankin kyps�.

Joki-albumilla John McGregorin musiikki on rauhallista yhden miehen folkia. P��osin ��ness� on vain mies ja kitara. S�vellyksiss� on kunnianhimoa siin� m��rin, ett� tylsistym��n ei p��se, mutta selv�� on, ett� mies ja kitara liikkuvat alusta loppuun saakka yksinkertaisen kauneuden nuoralla, jolta useimmat anssikelat putoavat ennen ensi askelta. Sanoituspuolella McGregor putoaakin tyhj�np�iv�isyyden sudenkuoppaan muutaman kerran. Sis�ll�llisesti lyriikat j�tt�v�t siell� t��ll� toivomisen varaa, mutta tyyli on kaikesta huolimatta omintakeinen ja omaleimainen. Mielenkiinto s�ilyy vaivatta ja esitt�minen on niin vakuuttavaa, ett� vastaan ei tee mieli v�itt��. Joki on kerrassaan vilpit�n albumi. Silt� lohkotaan kaikella todenn�k�isyydell� useampikin sinkku, mutta �kkin�iselle iskenev�t ensimm�isin� Seikkailemaan, nimikappale Joki, sek� Mit� ikin� teetkin. Varsinaisia ohily�ntej� puolituntiseen ei mahdu, mutta loppupuolella intensiteetti v�ist�m�tt� hiukkasen laskee. Kolmivarttisella albumilla se voisi olla ongelma, nyt korkeintaan kauneuspilkku.

Joki on h�mm�stytt�v� levy. McGregorin laulu riisuu aseista kirkasotsaisuudellaan, mutta parhaimmillaan mies on silti kitaran varressa. Sointi on l�mmin ja vivahteikas, kaikessa yksinkertaisuudessaan j�ljittelem�t�n. Tuotannossa apuna ollut Aki Peltonen on kaikesta p��tellen keskittynyt ��nitt�m��n ja nauttimaan, ja hyv� niin, sill� joki ei kaipaa mit��n lis��. John McGregor tulee todenn�k�isesti tekem��n kasap�in kappaleita, jotka ovat yht� hyvi� tai parempia kuin ne, jotka t�lle kiekolle p��tyiv�t, mutta albumilla vallitseva l�heisyyden tunne on niin intensiivinen ja kirkas, ett� se ansaitsee kaikki kehut ja suitsutukset. Aina joskus viereen istuu muukalainen, jonka on selv�sti tuntenut jo vuosia.

Kommenttien keskiarvo:

pavevaan kommentoi 14.09.2005:

Pisteet:

Paljolti olen arvostelijan kanssa samaa mielt� John McGregorin CD:st�. Nykyisess� kiireisess� ja meluisassa maailmassa harvoin kuulee n�in levollisen rauhallista ja intiimi� folk-henkist� musiikkia. Tunnelma on hauraan kaunis ja melankolinen l�pi levyn, joten mit��n kotibileitten bailumusiikkia tai aerobic-tuntien taustavauhdittajaa t�st� levyt� ei kyll� saa.

Kappaleet ovat jokainen intiimej� pienimuotoisia tarinoita, jotka kertovat oletettavasti laulajan omakohtaisista el�m�nkokemuksista k�ytt�en kielikuvina luonnon sanavalikoimaa. John McGregor viljelee sanoituksissaan paljon sellaisia ilmaisuja kuin �valo�, �vesi�, �tuuli�, �mets�, �meri�, �kivi�, �maa� , joten levy vaatii muutaman kuuntelukerran, ennen kuin kaikkien sanoituksien syvimm�t tarkoitukset oivaltaa. Lyriikka onkin p��s��nt�isesti pienieleisen kaunista ja harmonista, joskin samaa olin huomaavinani kuin levyn arvostelija: Muutamissa kappaleissa on sanoituksissa v�lill� menty loppusoinnun takia hiukan mutkat suoraksi -periaatteella.

Parhaimmalta t�m� levy kuullostaa yksin kuunneltuna intiimiss� ymp�rist�ss� ilman h�iri�tekij�it�. Harmittavan yksimielinen levyn arvostelijan kanssa olen my�s levyn kohokohdista, sill� kappaleista eniten tuntemuksia ja v�ristyksi� saivat aikaan nimikappale Joki , levyn �vauhdikkain� ralli Seikkailemaan , sek� koskettava Mit� ikin� teetkin.

John McGregor tuo mukavan kevyen vastapainon raskaammanpuoleiselle suomalaiselle musiikkirintamalle, ja levy on osoituksena siit�, ett� hyv�n musiikin tekemiseen ei aina tarvita kahta-kolmea s�hk�kitaraa bassoilla ja rumpupattereilla h�ystettyn�. Toivoisin levyn l�yt�v�n my�s monen hevi- ja teknodiggarin CD-valikoimiin, sill� albumi on vahva todite siit� , ett� pieni ja yksinkertainenkin voi olla kaunista!

John McGregorin debyyttialbumi on sen verran lupauksia antava, ett� j��n innolla odottamaan artistin seuraavaa albumia. Pient� hienos��t�� sanoituksiin ja pontevuutta ja vaihtelua s�velkulkuihin, niin tuloksena saattaa olla timanttinen kokonaisuus.