Air: Everybody Hertz

Virgin

Remix-kulttuuri ei ole pop-musiikissa (pitkäsoiton mitassa) ikinä mielestäni toiminut, varsinkaan jos asialla on useita, täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavaa artistia. Luonnollisesti tilanteesta tekee vielä pahemman se, jos kyseessä oleva materiaali on jo alkuperäisversioissa tulkittu niin tyhjentävästi että kaikki uudet kyhäelmät tuntuvat kovastakin yrityksestä huolimatta väkinäisiltä ja päälleliimatuilta. Tämä koskee siis ehdottomasti vain ja ainoastaan pop-musiikkia – klubimusiikin eri genreihin, reggaehen, hiphoppiin ynnä muihin tanssirytmeihin uudelleenversiointi kuuluu olennaisena osana, ei ainoastaan vanhan lämmittelynä.

Air tekee musiikkia koneilla, mutta Air ei tee tanssimusiikkia. Ranskalaiskaksikon musiikillinen nerokkuus (kyllä, tuota harvinaista sanaa voi tässä yhteydessä käyttää) on jo ajat sitten ylittänyt kaikki genrerajat ja lokerointi yhä vaikeutui viime vuotisen 10 000 hz Legend-levyn myötä. Progen, 70-lukuisen stadionpopin ja kraftwerkmaisen kylmän tyylittelyn hybridi sai jotkut vanhan cafe latte-grooven (tiedatte varmaan mitä tarkoitan) ystävät pissimään housuihin, mutta itselleni levy aiheutti suoraisen ahaa-elämyksen. Musiikki voi sittenkin olla yhtä aikaa ultratyylikästä ja silti täynnä innovatiivista sisältöä.

Everybody Hertzille Air on luovuttanut kolme kappaletta eri tekijöiden muokattaviksi – Don’t Be Light, How Does It Make You Feel ja People In The City saavat paikoitellen sellaista kyytiä että oikein hirvittää. Ruminta jälkeä saa aikaan The Hacker, joka hakkeroi versionsa kaamean housebiitin sekaan, täysin unohtaen mikä kyseissä musiikkityylissä oli oikeasti hyvää ja mikä ei. Harvinaisempiin onnistujiin levyllä kuuluu useasti tämänkaltaissa paikoissa ”kunnostautunut” dubbailija Adrian Sherwood. Psykedeeliseksi dubiksi Air kääntyy melko luonnollisella tavalla, joten tätä linjaa olisi mieluusti diggaillut enemmänkin – vaikka koko albumin mittakaavassa (vrt. Mad Professorin tulkinta Massive Attackin Protection-klassikosta).

Ei tämä remix-levy juurikaan Airin loistoa himmennä. Ehkä se pikemminkin kirkastaa sitä yhä entisestään, sillä annetut aineksethan ovat ehdotonta ykkösluokkaa - tulkinta on se mikä mättää.