The Stands: Horse Fabulous

Echo

Kun yhtye on joksikin leimautunut, ei sen häivyttäminen käy kovin helposti. Liverpoolilainen The Stands polttomerkittiin ensilevynsä myötä ympäripyöreää retrorockia veivaavaksi comboksi, jonka tärkein missio tuntui olevan 60-luvun uudelleen keksiminen. Asiaa ei ainakaan auttanut pesti apinaorkesteri Oasiksen lämppärinä.

Eipä ollut ensimmäinen kerta kun me musiikista kaikkitietävät toimittajanretaleet olimme väärässä. Sen The Stands todistaa verevällä kakkoslevyllään Horse Fabulous - ja veikkaanpa että nauraa vielä räkäisesti perään. Kovin kekseliääksi tai seikkailunhaluiseksi ei yhtyettä voi kehua vieläkään, mutta myös terveestä perusmeiningistä voi oikealla jalostuksella ammentaa hyviä tuloksia. The Standsin liideri Howie Payne on tällä kertaa ollut tarpeeksi fiksu välttääkseen ilmiselvimmät mod/hippi/happo-ajan airueet ja Horse Fabulous selviääkin pakollisesta omaperäisyys-testistä kuivin jaloin. Levyn tunnelmaa voi toki kuvailla ”autenttisesti valehtelevaksi”, mutta se ei haiskahda juurikaan itsetarkoitukselliselta. Helvetti, minä ainakin olen Paynen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että levyt yksinkertaisesti kuulostivat 60-70-luvuilla paremmilta. Itse sisällön kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä, julkaistaanhan nykyään aivan yhtä paljon (ellei enemmänkin!) laadukasta musiikkia.

Kelle sitten The Standsia voisi suositella? Vertailukohtia voinee raaputella osastolta Small Faces/The Byrds/Teenage Fanclub, eivätkä kovin kaukana ole esim. The Coral, The Thrills tai The Zutonskaan. Löysin rantein soitettua perinnetietoista rock-musiikkia, joka kestää kuuntelua vielä ensi vuonnakin.