Erja Lyytinen & Davide Floreno: It´s A Blessing

Bluelight Records

Good Evening, Folks! Kuopion BluesBitch ilahduttaa ylkänsä kanssa jälleen valveutunutta juuriyleisöä. Takavuosien jump-meiningistä kyyhkyläiset ovat siirtyneet bluesimmalle osastolle, intiimeihin, klubimaisiin tunnelmiin: ihan sitä on näkevinään tupakansavun nousevan stereolaitteistosta, kun tämä platta soi. Suurin osa kappaleista on Lyytisen omia tunnelmakuvia, pari Florenon käsialaa. Mausteina kuullaan pari cover-versiota, mm. Nobody Knows You When You´re Down And Out, jotka eivät kuitenkaan missään nimessä yllä duon oman tuotannon tasolle. Noin kolmella soinnulla pärjätään edelleen.

Bluesin käsite rajoittuu ihmisillä -jopa muusikoilla- monasti ”viiden äijän sähkökitara -ränttätänttäStatusQuo” -takomiseen, jonka vuorottelevia monen minuutin sooloiluja ei mahdottoman kauaa tervejärkinen jaksa kuunnella. Tässäkin musiikin lajissa vähemmän on kuitenkin enemmän: usein riittää kaksi resonaattorikitaraa, slidejä ja lapsteeliä sopiviin väleihin filleiksi, kunnon asennelyriikoiden kera, ja siinä se, toimiva paketti nimittäin! Lyytisen kitararepertuaarin ulosanti sointuu saumattomasti ”äänetön yhtiömies” Florenon taituroinnin kanssa. Parivaljakko on saanut selvästi tehdä omannäköisensä levyn, jossa poiketaan välillä myös habaneran ja bossa novan puolelle, kokonaisuuden silti lerpahtamatta. Tässä tuoksuu taiteellinen vapaus!

Blues -perinteiden parhautta edustavat tällä levyllä tymäkät raidat Frustrated Woman Blues ja Whiskey Days. Etenkin jälkimmäisessä korostuu dynaamisten erojen merkitys: ei koko ajan kannata paahtaa täysillä. On mainittava myös tyylipuhdas Love Me, jossa valkoihoisen Lyytisen vähintäänkin ruskettunutta miestennielijä-ääntä komppaa Suomen kaikkien pianistihörhöjen oppi-isä Esa Helasvuo.

Tällaiselle hyvin ja rakkaudella tehdylle musiikille soisi mahdollisimman paljon tunnettuutta maassamme. Suomessa parit tuppaavat tulemaan kuuluisiksi yhdessä yössä kaikenmaailman bumtsibumien ja tuttujuttujen myötä, mutta haluan ajatella, että nämä Suomen Cash (Lyytinen) ja Carter (Floreno) luovat muusikon urilleen kestävämmän pohjan pitemmällä tähtäimellä, musiikkinsa avulla, niin kuin kuuluu, seurauksena paljon laadukkaampi ja kauempikestoisempi kuin sen Warholin 15 minuuttia kestävä suosio.