Klaani: Rubenin sukua

Orjatori

Klaani perustettiin alkukesästä –95. Yhtye on siis rauhassa saanut kehitellä omaa tyyliään ja kerätä kannatusta muutamien EP:den ja sinkkujen voimin. Debyyttipitkäsoittoon Rubenin sukua yhtye on koonnut 11 raitaa kotimaista ”outorokkiaan”. Tehdään vaan se, mikä tuntuu hyvältä, toteaa Klaani. Vaikutteita toki löytyy, Kauko Röyhkä -henkisestä rokkailusta Tuomari Nurmio -tyyliseen pohdintaan ja melkein Radiopuhelimien rytmimättöön. Ja jotain henkistä kumppanuutta voi kuvitella myös Maj Karman Kauniisiin Kuviin, onhan äänityksistä ja miksauksista vastannut Kuvien Häiriö Piirinen. Kannet taas ovat Herra Ylpön taidokasta käsialaa.

Yhtye tarjoilee laulajakitaristi Sointulan karvaisella äänellä lohdutonta ajankuvausta. Kulju huolehtii lyömissä riittävästä rytmiraivosta, mitä Hoower bassolla ja Kurdi koskettimissa täydentävät. Klaani tuo Rubenin suvulla tarjolle monipuolisen kuvan maailmastaan. Siinä, missä Leevin poika raivoaa jumalan rakkaudella, vie levyn päättävä Kaunis hämärä -kehtolaulu kuulijan hetkeen ennen pimeää. Samaa herkkyyttä on Lintusessa. Tunnelma on kuitenkin alakuloisen katkera. Samaa henkeä kuin Varpusessa jouluaamuna, yksi parhaita slipareita levyllä. Hämärä suojele mua kertoo psyykelääkkeiden utuisesta turvasta, Moukka -tyyppejä on ikävä kyllä valtaosa kaduntallaajista. En ole mukava mies -vuodatuksesta mieleeni nousi YUPn poikain vastaavanniminen ralli. Kertosäe on ainakin aika samaa kauraa.

Rubenin sukua on tyylikäs kokonaisuus Klaanin synkähköä tuotantoa rokista rauhallisiin viisuihin. Ehkä kannatti odottaa pitkäsoiton kanssa näinkin kauan, kun lopputulos toimii näinkin hyvin. Leevin poika on Rubenin sukua.