Excalion: Primal Exhale

Sound Riot

Konnevedeltä kotoisin olevan Excalionin uutta levyä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä kuinka käsittämättömän paljon loistavia powermetal-yhtyeitä Suomesta löytyy. Tällä kertaa kyseessä on vuodesta 2000 kasassa olleen ja aiemmin pari demoa työstäneen yhtyeen debyyttilevy brasilialaiselle levymerkille. Mielenkiintoista tässä asiassa on vieläpä se, että useimmiten nämä yhtyeet eivät ole mitään kopiobändejä, vaikka esikuvilta onkin selvästi ammennettu. Excalionin tapauksessakin yhtyeen soitantaa voisi luonnehtia jonkinlaiseksi Helloweenin ja Nightwishin ristisiitokseksi, vaikka luonnollisesti kotimaisten powersuuruuksien henkiseltä läsnäololtakaan ei voi välttyä. Näistä aineksista on koottu kuitenkin sellainen soppa että se ei oikeastaan kuulosta mitenkään häiritsevän paljon muulta kuin yhtyeeltä itseltään, vaikka kuviot ovatkin muuten melkoisen tutut.

Levy lähtee liikkeelle perin lupaavasti kahdella erittäin tarttuvalla ja vauhdikkaalla kappaleella. Temptation Wasteland on avausbiisiksi lähes täydellinen hieman mielikuvituketonta riffiä lukuunottamatta ja A Moment in the Spotlight on hyvin kypsän oloinen ja tasapainoinen esitys. Excalion onkin selvästi parhaimmillaan tällaisissa nopeissa ja tarttuvissa vetäisyissä, kuten jatkossa myös Stage of Lies ja Reality Bends todistavat. Pakollinen balladi Heart & Homekin on siinä mielessä varsin piristävä tuttavuus että se on varsin maltillisen mahtipontinen, toisin kuin yleensä on näissä piireissä tapana. Pientä miinusta voisi rokottaa eräänlaisesta mielikuvituksen tai rohkeuden puutteesta. Perinteisistä genren kuvioista ei ole yritetty ottaa suurempia irtiottoja missään vaiheessa ja levy jyrää alusta loppuun hieman kuin kiskoilla. Levyn huonointa antia edustaa kolmanneksi viimeisenä kuultava raskaussoutuinen My Legacy joka ei oikein toimi kokonaisuutena ja kärsii varsin puuduttavista lauluosuuksista. Onneksi viimeisenä vuorossa olevalla Obsession to Prosperilla levy kuitenkin maltetaan päättää tyylikkään eteerisesti.

Primal Exhale on ehkä hieman ristiriitainen tapaus siinä mielessä että se ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta eikä mullistavaa, mutta toisaalta genren kliseet ja esikuvien kuviot on kierrätetty hyvin ammattitaitoisesti ja niistä on kudottu hienoja biisejä. Muutamat heikot hetketkään eivät hirveästi loppujen lopuksi häiritse, ja täytyykin todeta että levy oli erittäin miellyttävä kuunneltava. Aika näyttää löytääkö Excalion lopullisesti oman kantavan idean joka täydentäisi paketin, mutta tämän levyn perusteella edellytyksiä menestykselle on joka tapauksessa olemassa.