1000/Katusea

Räppiä, dubia ja elektronista äänimaailmaa yhdistelevä trio Ceebrolistics on jo vuosia kuulunut kotimaisen rytmiskenen ylistetyimpiin kulttiyhtyeisiin. Syksyllä 2005 yhtyeeltä on tulossa se ihan oikea ensimmäinen pitkäsoitto. Jo on aikakin. Vuoden 2001 O –eepee sai kesällä jatkoa seitsemän kappaleen Ö:stä, joten pitkäsoiton lämmittely on hyvin hoidettu.

Ö:n avaava Tyomi jumittaa synkeästi lujalla biitillä, industriaalikaaos-mausteilla ja sivistyssanoja tulvivalla flow:lla. Nykivää ja uhkaavaa, jopa entistä pimeämpää soundimaailmaa. Räpin ja dubin lisäksi yhdeksi puoleksi tuntuisi kasvavan eräänlainen hillitty futuro-tekno, pehmeän tunteetonta tulevaisuuskuvaa jostain neo-Helsingin kellareista. Alkulevyn suomenkielisen tiputtelun lisäksi Matti P:n, rrimöykk:yn ja Pijallin maailmaan mahtuu myös englanninkielistä pohdiskelua, kuten happoisen vaanivasta jymisevään biittiin kasvavalla Resuscilla.

Kappaleista sanoitukseltaan maanläheisempi, metroasemalle laskeutuva Ohine sekä kaihoisan hypnoottinen, rytmikkäästi ja melodisesti räpäyttävä Uuvus/luata nousevat joukosta. Myös jääluolassa humiseva Lohum puolustaa uneliaampana jumputuksena paikkaansa. Hyvin amerikkalaisesti räpäyttävä Sinainin kuulostaa enemmän Ceebro-remiksiltä jonkun toisen artistin perinteisemmästä räpäytyksestä. Kertonee yhtyeen moniulottuvuudesta, ettei näin ole, vaan kyseessä on edelleen sama porukka. Kriitikon näkökulmasta musiikki on vaikeasti luokiteltavaa ja sitä myöten myös melko mahdotonta pisteyttää. Antamani lukema kertookin lähinnä fiiliksestä, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta ihan loppuun asti nouse. Aika taiteellista huminaa ja nytkettä Ceebrojen soitanto toki on, joten hittiradiokanavilla viihtyville yhtyettä ei parane mennä suosittelemaan. Saattaisi olla hitusen liian vaikeaa musiikkia sinne britneyiden ja 50centtien sekaan...