Kraftwerk: Minimum-Maximum (Live)

EMI

Harvan kokoonpanon comeback on onnistunut niin hyvin kuin saksalaisen ”sen ainoan” teknopumpun Kraftwerkin (suom. voimalaitos). Miljoona jäljittelijää ei voi olla väärässä. Vähäeleinen yhtye on saanut alkunsa 60-luvun lopulla Düsseldorfin konservatoriossa, missä johtavat jäsenet Ralf Hütter ja Florian Schneider kohtasivat. Nykyisellään kvartettiin kuuluvat myös Fritz Hilpert ja Henning Schmitz.

Voimamiehet olivat olleet käytännössä hiljaa vuodesta 1986, jolloin kaikenmoiset koneet ja syntikat olivat jo vakiinnuttaneet asemansa pop-musiikissa, eikä Electric Cafe -levy oikein uponnut, vaan pikemminkin hukkui. 1991 julkaistua remix-kokoelmalevyä tuskin kannattaa noteerata, sillä sen versiot ovat vanhenneet nopeammin kuin alkuperäiset mestariteokset. Mutta vuoden 1999 lopulla tuli sitten lupaava Expo 2000 -single komtillbaka -huhujen siivittäminä, ja 2003 syksyllä Tour de France Soundtracks -pitkäsoitto, jonka tarvittaessa koominen sporttisuus otettiin hyvin vastaan. Nyt ovat sitten pukanneet live-tuplan, jonka muuten saa myös neljän kappaleen vinyyliversiona.

Nyt julkaistut live-versiot tuntuvat aivan studiomeiningiltä, sillä yleisön melske on jätetty minimiin ja soundin puhtaus nostettu maksimiin. Kappaleita on tallennettu Puolassa, Latviassa, Unkarissa, USA:ssa, Japanissa, Englannissa, Sloveniassa, Venäjällä, Virossa ja tietenkin Saksassa. Suursuosiota monissa maissa saattaa selittää myös Kraftwerkin ohjelmiston kielellinen kansainvälisyys: mm. saksa, japani ja venäjä sekoittuvat kappaleissa kuin Kellopeliappelsiinin kielessä konsanaan. Jetvoi sluga, jetvoi rabotnik!

Tämä live ei sinänsä tarjoa mitään uutta, vain parhaat kappaleet pidempinä ja stilisoituina versioina. Tästä huolimatta levy nousee ainakin omalla kohdallani mielenkiintoiseksi harvinaisuudeksi: live-tallenteeksi, jota voin virallisen best ofin sijaan suositella ensimmäiseksi levyksi uteliaalle kysyjälle. Lyhyiden, kolmeminuuttisten kappaleiden puolestapuhuja joutuu nostamaan kätensä pystyyn näiden hienojen n. 6-7 -minuuttisten tunnelmapalojen kohdalla. Herkulliset soundit kylmäävät selkäpiitä, ja kehittelyaikaa yllätyksille on nyt enemmän. Seurauksena on paitsi upeaa minimalismia, myös hienointa vanhojen versioiden modernisointia, mitä olen pitkään aikaan kuullut. Esimerkiksi Pocket Calculator, The Robots ja Radioactivity ovat saaneet vallan mukavan, eivätkä lainkaan väkinäisen päivitetyn asun Kling Klang -studion pojilta!

Minusta Kraftwerk edustaa sofistikoituneemmalla tavalla samaa saksalaisuutta kuin nyt 2000-luvun alussa erittäin suosittu Rammstein. Uskoisin, että moni jälkeenmainitusta yhtyeestä pitävä saisi germaanisia fiboja irki myös tästä huimapäänelikosta, jolla on varmaan maailmanennätys siinä, ettei omia tekemisiä selitellä: katsokaapa vaikka äärimmäiset pelkistetyt, jopa ärsyttävyyteen saakka taikkilaiset kotisivut!

Mutta siihen missä Rammsteinin ex-itäsaksalainen ex-uimari tarvitsee tuntikaupalla rähkinää ja pyroteknista Sodomaa & Gomorraa, riittää Kraftwerkiltä esim. pelkkä Radioactivityn ensimmäinen sointu, jonka kuulemisen myötä kuulija ei uskalla sulkea silmiään, sillä maailmanlopunhan hän muuten näkisi. Samoilla, primitiivisillä teutonitaajuuksilla pelailee kumpikin porukka.

Vähän on paljon. Mutta tätä vähää kannattaa silti soittaa niin lujaa kuin naapurit antavat myöten!