Julkaistu: 03.08.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Astetta kieroilevampaa ja hivenen progesti poukkoilevaa suomirockia sieltä kevyemmästä päästä. Tuolla kuvauksella voisi esitellä niin nykypäivän YUP:ta kuin tamperelaista (vai oriveteläistä?) Rumien miesten liittoa. Silti jälkimmäinen eroaa paljonkin ensinmainitusta jo ihan pelkästään selkeästi kevyemmällä tunnelmalla, biisiaineksen ja tarinoiden tasapaksuudella ja perinteisemmän suomirockin maulla. Parhaiten homma pysyy kasassa pyörteilevällä avausraidalla Haudankaivajan tanssi. Seuraavilla raidoilla Valveunta ja Mielipahaa trio on hiukan liikaa mitäänsanomaton ja harmiton. Ei oikein hetkauta suuntaan taikka toiseen. Joskus on ihan hyvä -kappaleen kaiho-koskettimet ja tumman naiselliset taustalaulut vievät hommaa jo aivan eri suuntaan. Suurin osa kieroa vaikutelmaa syntyy Janne Suhosen pirullisen kuuloisesta laulusta ja siitä se Puoskari-viitekin vahviten nousee. Silti tekemistä on vielä sekä teksteissä että sävelkynässä, jotta RML olisi muuta kuin yksi sadoista vastaavista yrittäjistä. Piiloraidan Smurffit kohtaa Bat ja Ryydin –henki menee jo hiukan yli... Miksei tällaista ihan kelpo kitarabiisiä voisi soittaa ihan ilman moisia kikkailuja?
Hivenen kiero ja progeileva suomirock-yhtye.
Kotisivut: www.rumienmiestenliitto.net
(Päivitetty 24.09.2009)
Kommenttien keskiarvo: