Pegazus: Live! Thunder Down Under

Battlegod

Australialaisia hevibändejä ei ole vuosien saatossa montaa vastaan tullut, joten kymmenisen vuotta operoinut metallipumppu Pegazus onkin uudella livealbumillaan varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Ja onpa yhtyeellä näköjään järjestäytynyttä fanitoimintaa myös Brasiliassa ja Puolassa, joten maailmanvalloituskin näyttäisi olevan hyvällä alulla. Musiikissaan Pegazus on ottanut kovasti vaikutteita alan suurilta nimiltä, jopa niin kovasti että useimmat tämänkin levyn biiseistä muistuttavat hyvin paljon jonkun toisen yhtyeen tuotoksia. Iron Maidenia on kuultavissa erittäin monessa biisissä ja myös Judas Priestin Painkiller-levyä sivutaan paljon sanoituksissa ja riffeissä. Osa sanoituksista on myös Iron Maidenin tyyliin letkutettu elokuvista ja kirjallisuudesta, tosin ei välttämättä kovin hyvällä maulla, mistä kertovat esimerkiksi biisit nimeltä The Patriot ja Braveheart.

Ensimmäisenä levyltä pistää korvaan äänityksen laatu joka ei ole livelevyksikään mitenkään erityisen hyvä, ja musiikki kuulostaakin hetkittäin todella tunkkaiselta. Varsinkin laulaja Rob Thompsonin etäinen vokalointi kuulostaa välillä siltä kuin mies laulaisi puhelimen välityksellä. Kitarat on sentään saatu kohtuullisen hyvin talteen. Yleisön laulatusyritykset ja välispiikit ovat kohtuullisen laimean oloisia, ja muutenkin yhtyeellä tuntuu olevan hieman vaikeuksia ottaa yleisönsä. Tosin tähän vaikutelmaan voi osaltaa johtaa sekin että yleensä livealbumit ovat hieman suurempien yhtyeiden juttu. Emolevyään mielenkiintoisempaa kuultavaa on mukana seuraava bonuslevy Headless Horseman -albumin demoversiosta. Studioon siirrettynä biisit tuntuvat toimivan paremmin, ja laulaja Thompsoninkin ulosanti on huomattavasti vivahteikkaampaa. Toisaalta biisien ulkoasu on demo-taustasta johtuen tälläkin levyllä hieman rujo, mutta silti huomattavasti siedettävämpi. Biiseihinkin jaksaa keskittyä paremmin kun kuunneltavaa on vajaa puolisen tuntia. Livelevy alkaa 73-minuuttisessa kestossaan jo loppupuolella turruttaa pahasti, sillä totuuden nimessä useat biisit muistuttavat toisiaan hieman liikaakin.

Pegazus näyttäisi seuraavan innokkaasti esikuviansa joka suhteessa, sillä nämäkin julkaisivat paljon livealbumeita. Toisaalta tässä liikutaan kuitenkin hiukan eri sfääreissä ja muutaman tuhannen hengen yleisölle soitetut perusversiot biiseistä ilman sen kummempaa lisäarvoa ovat vähän turhan oloisia erikseen levylle pakattuna. Ihan perushyvää settiä kengurumaan miehet toki paikoitellen heittävät, mutta mieluummin näitä kuuntelisi studiolevyltä paremmalla äänenlaadulla, eli joku kokoelmalevy olisi ollut ehkä tällä kertaa hieman hedelmällisempi lähestymistapa. Kun nyt kerran arvostellaan levyä eikä yhtyettä, niin eipä tälle kovin montaa tähteä tohdi pläjäyttää.