Ulver: Blood Inside

Jester

Norjalainen Ulver, joka aloitti taipaleensa jo 12 vuotta sitten, on suorittanut urallaan mitä oudoimpia musiikillisia manöövereitä. Niinpä yhtye ei ole julkaissut juuri kahta samanlaista levyä peräkkäin, ja fanit ovatkin olleet näin jatkuvasti koetuksella. Kuten norjalaisissa bändeissä tuntuu olevan tapana, myös Ulverissa miehistönvaihdoksia on ollut tukuttain, ja yhtyeessä onkin vuosien saatossa käväissyt hyvä määrä norjalaisen metallin kermaa.

Tätä nykyä Ulverin yhteydessä on kuitenkin turha puhua mistään metallista, sillä alun äärimmäisestä black metallista on siirrytty jo aikoja sitten elektrohenkiseen avantgarderockiin. Ulverin nykytyyli onkin selvästi lähempänä Swan Christyn, Whenin, Peccatumin ja Windsin kaltaisia moderneja kokeilijoita, kuin tummempia metalliorkestereita. Blood Inside on vaikeasti sulateltava kokonaisuus, sillä vaikka itse kappaleet eivät mahdottomia möhkäleitä olekaan, vaivaa pitkäsoittoa lievä visionäärisyyden puute – ainakin joillain tasoilla. Siinä missä aiemmin mainitut sisaryhtyeet saavat ladattua teoksiinsa mystistä vetovoimaa, jää Ulverin yritys hieman puolittaiseksi. Tavoite on jatkuvasti horisontissa, mutta riittävän lähelle ei tunnuta pääsevän niin millään. Flirttailut ambientin kanssa eivät ainakaan helpota tätä, vaan tekevät kokonaisuudesta ainoastaan entistäkin hajanaisemman. Kun monissa kohdin kuulostaa vielä siltä että muiden tekemisiä on seurattu vähän liiaksikin, alkavat pisteet tippua nopeasti.

Ehkä Ulverin olisi aika kokeilla jotain aivan uutta ja erilaista, sillä nämä kokeilut on kuultu jo muiden tekeminä, ja yleensä vielä parempina versioina. Ideoita tuntuu riittävän, nyt niistä pitäisi vain saada hieman enemmän irti. Tällaisenaan Ulver kuulostaa aivan liian usein lähinnä tekotaiteelliselta... tiedätte kyllä miltä.

Kommenttien keskiarvo:

Molo kommentoi 31.07.2005:

Pisteet:

Rohkenisin väittää, että Ulverilla on oma ainutlaatuinen tyylinsä tehdä musiikkia eikä tässä ole matkittu ketään. Ulverin levyt ovat kuulostaneet Ulverilta aivan alusta asti. Ulverin musiikki on tasokasta, monipuolista, hyvin sävellettyä ja ennen kaikkea siinä on synkkää TUNNELMAA. Erityisesti nostaisin esiin todella hyvin toteutetun rytmipuolen sekä kauniit mutta samalla niin kammottavilta kuulostavat melodiat.

Bändi osaa nerokkaasti sekoittaa keskenään lähes mitä tahansa (lue: orkesterimusiikkia, industrialmätkettä, urkumusiikkia, trancea, kuorolaulua, kauhuleffataustoja, jazzia, mieletöntä rumpusooloilua ja puhelimen pirinää) ja saada sen kuulostamaan vieläpä järkevältä.

On tietenkin selvää, että massayleisöä tämä ei tavoita koskaan, mutta omalaatuisempaan meininkiin mieltyneille on varmasti tarjolla kuunteluelämkyskiä. Bändin aikaisemmasta tuotannosta tutustumisen arvoisia levyjä ovat ainakin Perdition City, Svidd Neger sekä Themes from William Blake's The Marriage of Heaven & Hell.