Verenpisara: Aamunodottaja

BMG

Suomalainen raskas rock on kovassa nosteessa HIMin laimennettua otettaan enemmän bonjovityyliseksi fiilistelyksi, The 69 Eyesin tuoreen tuotannon myydessä ennätyksiä ja Timo Rautiaisen nostaessa metallista osastoa listan huipulle. Tähän markkinarakoon pullahtaa myös Amorphis -voittoiselle kokoonpanolle rakentuva Verenpisara. Mutta ei Verenpisaran yhteydessä kannata niinkään puhua Amorphiksesta. Tällätään tähän nyt, että Verenpisaran debyyttilevy Aamunodottaja jatkaa siitä, mihin Cmx jäi DinosaurusStereofonicus -levyllään.

Yhtyeen sanoittaja ja vokalisti Rami Raski laulaa kuin Yrjänä, jopa erehdyttävästi. Jos kuulisin biisejä radiossa, antaisin kunnian helposti Cmx:lle. Biisien aiheetkin ovat hiukan samoilta aaltopituuksilta. Nimibiisi Aamunodottaja pyytää kertomaan minulle sumun läpi saattajasta, vastarannan yksinäisestä, aamunodottajasta. Vertauskuvallista rakkaustarinaako? Aivan Yrjänän verbaalilyriikkaan ei Raski yllä. Ehkä astetta tai paria arkea läheisemmät laulunaiheet ovat helpommin tulkittavissa. Kuten Raski itse kertoo, lauluja ikävästä, kaipuusta, rakkaudesta ja kuolemanpelosta. Ja kaman käytöstä. Biisien raskaus syntyy raskaiden sanojen lisäksi synkkämielisestä säröstä ja alakuloisesta laulusta.

Yhdessä Sande Kallion kanssa sävelletyt kappaleet on selvästi rahallisella panostuksella koottu komeaan settiin ja myyvään ulkoasuun. Eipä tätä levyä voi kauheasti kuuntelullisesti lytätä muuten kuin kysymällä, ovatko pojat oikeasti kuunnelleet tuotostaan rinnakkain tuon jo edellämainitun kolmikirjaimisen kotimaisen kulttiyhtyeen tuotosten rinnalla. Enkä ole yksin tämän kysymyksen kanssa. Suomalainen alakulo forever, man.

Kommenttien keskiarvo:

walbu kommentoi 13.08.2002:

Pisteet:

joo, olenpas saanut hämmästelyjä tästäkin mukamas verenpisaran lyttäyksestä... vaan kun ei tipu ni sitten ei tipu. jotenkin vain pisaran fiilistelyt eivät kolauttaneet kuuloluita juuri suuntaan taikka toiseen. ainoa asia joka harmittaa, on että minulla oli hyllyssäni tuo sittemmin boikottiin joutunut punaisen ristin levynkansi versio, mutta nyt se löytyy jonkun toisen omistuksesta. tiedä vaikka verenpisara joskus on sellainen kulttibändi, että tuota pientä painosta metsästetään kissojen ja koirien avulla. siksi toisekseen, asteikolla 1-10 on 6 selkeästi voiton puolella...

Rockhat kommentoi 04.05.2003:

Pisteet:

CMX tekee perin suomalais-ugrilaista musiikkia, osittain kulmikasta ja monitahoisilla lyriioilla höystettyä rockia. Nyt on jo kuitenkin lakattava lokeroimasta kaikki uudet bändit, jotka ammentavat suomalaisen ihmisen olemassaolon taakasta, johonkin seeämäks-kopio-orkestereihin. Tuo aihe on ehtymätön. Toki voi arvata Verenpisaran biisintekijöiden kuulleen Yrjänää, Halmkronaa ja kumppaneita, mutta mielestäni Verenpisaran Aamunodottaja-levy on kuitenkin tunnelmaltaan harmaampi ja hiljaisempi. Siinä missä CMX on se kaikkien tuntema koulun-kovin-jätkä, joka on 'hajonnut' ja huutaa tuskaansa ja vaikertaa kaipuutaan, on Verenpisara se vaitonaisempi poika luokan keskipaikkeilta, joka ei luokassa omin päin sano mitään, mutta kysyttäessä lohkaisee rauhallisella äänenpainolla tyhjentävän vastauksen ja hiljentää koko luokan opettajaa myöten.
Verenpisara yllättää ensin näennäisellä auktoriteetillään, mutta mystinen ote kuulijasta herpaantuu levyn puolivälissä. 4 ensimmäistä raitaa ovat kauniita ja karuja, kuin Helene Schjerfbeckin maalaukset, mutta sitten maisema muuttuu perus-Gallen-Kallela-Tasteleviksi-Metsoiksi.