Day Eleven: Almost Over Everything

GBFam

Almost Over Everything on kiintoisa ja epätamperelainen debyytti Pohjoismaiden suurimpaan sisävesikaupunkiin asettuneelta bändiltä. Taustavoimat ovat samat kuin Negativella, ja karkeana yleistyksenä voisikin maalailla, että Day Elevenilla on potentiaalia olla pojille samaa kuin Negative teinitytöille. Musiikki on itseluottamusta uhkuva sekoitus grungea, hard rockia, harmonista stemmalaulantaa ja jopa aor-balladimeininkiä.

Bändi on äänittänyt ja tuottanut albumin rohkeasti itse. Jälki on kypsää, joskin aavistuksen liiankin hiottua, paikoin jopa varovaista. Vaikka kitarat möyrivätkin oikeaoppisen rouheasti, tuntuu tehoja jäävän myös tyhjäkäynnin puolelle. Puhdasverisimmät iskusävelmät Spit Back ja Bang It on sentään sijoitettu fiksusti levyn alkupuolelle. Kaiken lisäksi Spit Backin säkeistömelodiassa on huipputyylikäs koukku, jota olisi tosin voinut hyödyntää voimakkaamminkin. Average Ninja puolestaan osoittaa, että nuori yhtye saa halutessaan yksinkertaisestakin riffistä paljon irti.

Yleensä en kaipaa levyiltä väkinäisiä hittibiisejä, mutta Day Elevenin tapauksessa kokonaisuus on muuten niin hyvin hallussa, että parille muista erottuvalle, killerikertsillä silatulle tienraivaajakappaleelle olisi selkeä tilaus. Tai sitten kertosäkeet jäävät levyllä muuten vain varjoon. Parin balladin ulkoaomaksuttu jenkkisoundi ei myöskään tavoita itsestäänselvistä syistä esikuviensa "uskottavuutta". Muutamista lapsentaudeistaan huolimatta Day Elevenilla on kuitenkin aineksia koviin näyttöihin. Ensinnäkin lupauksia herättää rohkea tyylittely näin varhaisessa vaiheessa uraa. Toisekseen jokainen häpeämättömän ison rockin nimeen vannova yhtye saa ainakin minun ääneni. Onnea matkaan.