Julkaistu: 10.07.2005
Arvostelija: Sami Nissinen
Art and Industry
Comeback -levyihin suhtautuu tahtomattaankin hieman epäilevästi. Niiden tekemistä ajattelee usein motivoivan vain kadotetun mammonan hankkiminen, tai elähtyneiden rokkareiden nostalginen muistelu. Charmantit engelsmannit Guy Chadwick ja Terry Bickers ovat ikäistensä tavoin palanneet nuoruutensa innoituksen lähteille kokeilemaan kuinka vanha kone toimii. Ja hienostihan se kehrää, eikä yski ollenkaan. On erittäin mukavaa huomata, että House of Loven uutta levyä kuunnellessa tuntuu, kuin kelmit eivät olisi olleet poissa pitkään.
Yhtyeen ensimmäinen ilmestyminen tapahtui aikana, jolloin brittiläisessä rockmusiikissa elettiin eräänlaista suvantoaikaa. Debyytin ilmestymisvuonna 1988 The Smiths oli juuri hajoamaisillaan, ja ilmiönä näkyvämmät madchester ja shoegazing -liikkeet olivat vasta sikiämässä. Yhtyeen musiikki oli The Churchin ohella komeinta 1980- luvun lopun rockia: simppeliä ja eteerisen kevyttä, mutta paikoitellen tummasävyistä ja puhuttelevaa. Yhdessä nämä unohdetut suuruudet valmistelivat tietä kaikulaitteita rakastavien kenkiintuijottelijoiden tulemiselle.
Days Run Awayllä herrat ovat riisuneet kappaleistaan kaikki krumeluurit ja studiohienoudet. Laulut sovitettu niukasti, mutta tehokkaasti. Porukka on tehnyt klassisen rocklevyn, joka pelaa vain ja ainoastaan hienoilla kappaleilla ja väkevällä tulkinnalla. Pelin avaa 60- lukulaisesti rokkaava Love You Too Much, joka ei vielä vakuuta aivan täysillä, mutta heti seuraavana tuleva Gotta Be That Way sulattaa kuulijan hunajaisilla stemmoilla ja junakompilla kulkevalla svengillään. Beatlesin ja Loven mieleen tuova Kinda Love on hitaamman osaston helmiä. Days Run Away jatkaa matkan tekoa vähintääkin yhtä komeasti, ja Already Gonessa päädytään Amerikan mantereelle. Kantrahtava poljento, seilaava dobro ja heleät lauluharmoniat tekevät selvää jälkeä. Rivakampi Kit Carter rokkaa kerrassaan upeasti.
Days Run Away ei ole millään tavoin muodikasta musiikkia, mutta se selättää helposti suurimman osan nykyisistä yrittäjistä. Levyllinen tällaista peruskauraa vahvistaa käsitystä siitä, että kappaleet on tehty vain säveltämisen ja kappaleiden esittämisen tarpeen takia. Vaikka yhtyeen juuret ovatkin vahvasti vanhalla mantereella, tulee House of Loven meiningistä mieleen The Jayhawks, joka samanhenkisesti tekee vahavsti perinteisiin tukeutuvaa musiikkia omalla vilpittömällä ja koskettavalla tyylillään, olematta kuitenkaan alleviivaavan retro. Nämä klassisistit jatkavat ikivanhaa perinnettä, joka ei menetä tenhoaan - muidenkaan inhimillisten asioiden tavoin - digitaalisessa postmodernissa kulttuurissakaan.
Englantilaisten Guy Chadwickin ja Terry Bickersin muodostaman yhtyeen debyytti ilmestyi jo vuonna 1988. Musiikki oli ja on edelleen simppeliä ja eteerisen kevyttä, mutta paikoitellen tummasävyistä ja puhuttelevaa kenkiintuijottelua.
Linkki:
MySpace
(Päivitetty 11.07.2005)
