The Posies: Every Kind Of Light

Ryko

The Posies ei onneksemme osannut sittenkään hajota. Vuonna 1999 bändin johtohahmot Jon Auer ja Ken Stringfellow ilmoittivat vakaasti, että edellisvuonna ilmestynyt Success jää powerpop-suuruuden joutsenlauluksi. Mutta - Tove Janssonia lainatakseni – kuinkas sitten kävikään? Muutaman vuoden takaiset paluukeikat osoittivat että Posiesin musiikille on vielä rutkasti tilausta ja niiden myötä myös uuden materiaalin levyttäminen tuli ajankohtaiseksi. Haluttuna sessiomiehenä tunnetun Stringfellow’n kiireet kuitenkin venyttivät pitkäsoiton julkaisua, mutta Every Kind Of Light palkitsee sinnikkäät fanit ruhtinaallisesti. Käsissä on hieno levy, jonka rinnastaminen bändin mestariteoksiin (Frosting On The Beater ja Amazing Disgrace) ei ole lainkaan liioiteltua.

Lähtökohdat ovat toki täysin toisenlaiset. Nyt levyttävä ryhmä ei enää vaapu kansainvälisen suosion rajamailla, vaan nauttii pientä, mutta asiaansa paneutuneiden musiikkidiggareiden vankkumatonta kannatusta. Kuvaavaa tilanteelle on bändin valitsema levy-yhtiö, Ryko, joka tunnetaan useiden kulttisuosiossa kylpevien maanläheisten bändien kotina. Siihen porukkaan The Posies sopiikin mainiosti. Toisekseen, The Posiesin kappaleiden tempo on pudonnut vähintääkin kolmanneksen. En tiedä onko kyse ainoastaan iän mukanaan tuomasta lieveilmiöstä, mutta Every Kind Of Lightilla ei ole oikeastaan kuin yksi ns. ”vanhan liiton rypistys”, Second Time Around. Biisin nimestä voi tietenkin vetää erinäisiä johtopäätöksiä comebackiin liittyen…

Auer/Stringfellowia voidaan ansaitusti pitää yhtenä sukupolvemme lahjakkaimpana biisintekijäparivaljakkona, mutta Every Kind Of Lightin kappalekrediitit on jaettu solidaarisesti koko bändin kesken. Tämä toki lienee enemmän osoitus bändin yhtenäisyydestä kuin todellisesta asiantilasta. Auerin ja Stringfellow’n melodiat ja sointukulut ovat sen verran tunnusomaista tavaraa, ettei harjaantunutta korvaa hevin huijata. Uudet jäsenet, Matt Harris (basso) ja Darius Minwalla (rummut) ovat aiemmin tuttuja pääkaksikon sooloilta ja olipahan jälkimmäinen myös aivan liian vähälle huomiolle jääneessä Super DeLuxe-yhtyeessä.

Every Kind Of Light alkaa kappaleella nimeltä It’s Great To Be Here Again! Tuo väite on helppo allekirjoittaa, varsinkin kun kyseessä on yksi yhtyeen uran hienoimmista viisuista. Stringfellow’n viimeaikainen keskittyminen koskettimien soittoon (mm. R.E.M.in riveissä) on tuonut uuden vuosituhannan Posiesille rutkasti lisää ulottuvuutta. Viime vuosikymmentä hallinneet särökitarat ovat saaneet niiden tieltä väistyä.

The Posiesin paluulevyssä riittää pureksimista vielä pitkäksi aikaa. Nyt jo kuitenkin on selvää, että Every Kind Of Light on yksi kuluvan vuoden musiikillisista huipuista.