Aavikko: Back From the Futer

Stupido Records

Vuodesta 1995 häiriintynyttä LoFi -äänimateriaaliaan suoltanut Aavikko on jälleen ilahduttanut avarakatseisempaa musiikkiväestöä pitkäsoitolla. Nykyisellään tämä ainutkertainen triokokoonpano on yhtä kuin Tomi Leppänen (rytmisoittimet), Paul Staufenbiel (syntikat) ja Tomi Kosonen (syntikat ja saksofoni). Levyn näennäisfuturistisen otteen kruunaa yhdellä raidalla kuultava, 50-luvun scifi-elokuvista tuttu theremin -instrumentti.

Derek! vuodelta 1997 on klassikkoutta hipova paketti, jolla on aina erityissija sydämessäni. Mutta nyt täytyy sanoa, että tämä on mielestäni parasta ja hulvattominta Aavikkoa sitten em. levyn. Kraftwerk -vaikutteet ovat edelleen läsnä -ainakin kuulijan korvassa, jos eivät muuten, joten painotettakoon, että Aavikko tekee täysin omanlaistaan, ihanan tukkoista äänimaisemaa, jota onneksi on saatu vietyä myös valveutuneisiin ulkomaihin. Ihanteellisen mittaiset musiikkipyrähdykset loppuvat liian aikaisin, mistä toki selvitään soittimen repeat-toiminnolla. Paketti on kompakti, niin kuin olla pitää.

Aavikon tämänkertainenkin musiikki uppoaa varmasti pop-kulttuurin ilmiöihin ja lähimenneisyys-retroiluun viehtyneisiin lapsiaikuisiin, joiden sydäntä lähellä ovat esim. huonot zombie-elokuvat, avaruusdisco, perverssit orwelliaaniset visiot ja laulusolisteina toimivat cyborgit. Täältä nousee yksi käsi.

Mielestäni Aavikon valtti on myös täyspimeässä pokkanaamahuumorissa. Maallikkoa opastetaan levyn tuntemattomaan äänimaailmaan kädestä pitäen kappale kappaleelta kannen esittelyteksteissä, mutta se, mistä levyssä loppujen lopuksi on kyse, jätetään täysin kuulijan päätettäväksi. Onko mistään edes kyse? Silti: musiikissa sisältöä on vaikka muille jakaa, eikä tätä tosiaankaan pysty tekemään kuka tahansa, mitä joku voisi luulla. Miten voi joku saada pörinän rokkaamaan niin kuin tällä levyllä (Rosinante)? Ilmeisesti näyttää myös siltä, että minkä tahansa pöljän samplen saa toimimaan, kun vain uskoo siihen (Homo Futurus).

Aavikon kappaleilla voisi hyvin pelata jonkinlaista Alias -tyyppistä seurapeliä, jossa arvattaisiin joukkueissa, mistä fiktiivisistä elokuvista tai kuunnelmista nämä hienot taideteokset ovat lähtöisin. Taidanpa antaa tämän hauskan ja hykerryttävän levyn ensi tilassa näkövammaiselle opiskelutoverilleni kuunneltavaksi – ihan piruuttani.

Suomi, Sauna, Sisu ja Syntikka.