Soilent Green: Confrontation

Relapse

New Orleansista kotoisin olevan Soilent Greenin tuottamaa metakka sijoittuu jonnekin deathcore genren välittömään läheisyyteen. Mukana on tosin selviä stoner ja sludge vaikutteitakin, ”syvässä etelässä” kun kerran ollaan. Kolme pitkäsoittoa ja kolmetoista vuotta perustamisensa jälkeen Soilent Green on edelleen elinvoimainen ja vahva, vaikka edellisestä pitkäsoitosta onkin ehtinyt vierähtää jo neljä vuotta.

Soilent Greeniä ei voi kuunnella ilman, että mieleen ei jossain vaiheessa nousisi kuvaa Phil Anselmosta. Niin paljon yhtyeen vokalistin Ben Falgoustin ääni ja maneerit tuovat mieleen tuon Panteran legendaarisen äänitorven. Hetkittäin voisi jopa luulla itsensä Anselmon seisovan mikin takana. Sävellykset tuovat niinikään silloin tällöin mieleen Panteran, mutta onneksi vain mutkan kautta, sillä sekaan on eksynyt myös montaa muuta maustetta. Rumpali Tommy Buckley ja pari vuotta sitten retkueeseen liittynyt basisti Scott Crochet luovat uskomattoman vahvan, ja hetkittäin jopa groovaavan pohjan jolle on hyvä rakentaa. Yhtä suurta raastinrautaa oleva laulu nostaa Brian Pattonin ja Tony Whiten monumentaalisten kitaroiden kanssa kappaleiden raskauden aivan uusille asteille. Kitaristikaksikon massiivivyörytys osaa samanaikaisesti olla betonisen tukevaa ja erittäin joustavaa. Etelän perintö nouseekin myös kuusikielisissä hyvin esille.

Confrontation on levynä anteeksiantamaton, vaativa ja hetkittäin jopa liiankin raskas kerralla nautittavaksi. Yhtyeen tyly ehdottomuus on samalla sen vahvuus ja heikkous, sillä Confrontation soveltuu vain tietyssä mielentilassa soitettavaksi. Suvantokohtia ei juuri löydy mikä johtaa puolestaan siihen, että taisteluväsymys tahtoo nostaa päätään etenkin viimeisellä kolmanneksella. Toisaalta silloin kun kiekko toimii ja hetki on oikea, jälkikin on suorastaan kauheaa.