• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

MC Pöly: Puhtaalta pöydältä

Universal

Torvivetoisen groovea, mutta kohtuullisen vaarattoman oloista nu-metallimaustetta yhdistettynä aggressiivisen nais-MC:n tiputtelemaan suomiräppiin. Jos Idols ja Popstars –kisat olisivat ennakkoluulottomammin suuntaamassa tuntosarviaan alati kasvavan hiphop-kohderyhmän suuntaan, voisi MC Pölyn ensilevyn kaltainen tuotos olla hyvinkin se mikä lopulta kansan ostopäätöksen kohteeksi syntyisi. Siinä määrin ”trendikkäästi” tuotettu lätty on kyseessä. Hattua voi toki nostaa 16-vuotiaan joensuulaisneidon räpäytykselle, vaikka teini-iän kiukun aiheet eivät monessa kohtaa kovin hetkauttavaa vaikutusta tällaiseen kohta kolmekymppiseen aiheutakaan. Toki oman kokemuksen ja varsinaisen duunin puolesta tiedän tuollaisen melko mustavalkoisen ahdistuksen ja muotteihin pakottamisesta syntyvän kapinan olevan ihan keskeisiä aiheita kyseisessä iässä. Esimerkiksi Viaton lapsisotilaineen ja miksi viattomat kärsii –kyselyineen on – tai ainakin pitäisi olla – ihan iästä riippumaton yleismaailmallinen ihmettelyn ja vihan kohde. Toki käsittelytapa on aika yksipuoleista, mutta pudonnee hyvin omalle ikäryhmälle. Musiikin puolesta sinkkuna soinut biisi on myös niitä harmittavan harvoja oikeasti mieleen jääviä raitoja levyllä.

Omaa korvaani miellyttää bändin torvilla koristeltu orgaaninen soitto. Lisäksi ihan koko levy ei vedä tuota kiukuttelu –kaavaa, vaan vaikkapa Anna virran viedä positiivisen haavellinen kerto ja letkeät säkeet tuovat mukavaa vastapainoa, vaikka sanat menevätkin aika samoilla linjoilla muun materiaalin kanssa. Sua ja mua ja meidän ongelmiamme ruoditaan, maailmaa vihataan ja päiväkirjaan haudataan tuskaa... Ja toki on piristävää kuulla nuoressa suomihiphopissa välillä jotain muutakin kuin meitsi on kova jätkä ja mimmit mua kumartaa –tyylistä makkostelua tai pienten piirien genrehehkutusta. Vihaan -biisin raivokkuus on myös ihan viihdyttävää ruoskintaa, vaikka ”rankkaa” tästä musiikista ei oikein kissallakaan saa. Ei ehkä ole tarpeenkaan, vaikka hiukan vierastankin ”pikkugeemäistä” avautumista lähinnä bileriekkumiselta kuulostavan soiton päällä. Toisaalta, parempi purkaa kiukkua kunnon biletykseen kuin yksinäiseen ranteiden viiltelyyn. Vaikkakin hiukan kesy, niin loppujen lopuksi ihan mielenkiintoinen viritys. Mikään hehkutuksen aihe MC Pöly ei silti minulle ole, mutta myönnän kyllä hommassa olevan potentiaalia.

Kommenttien keskiarvo:

Candlelight kommentoi 27.06.2005:

Pisteet:

Ei nyt hemmetti. Tässä oli kyllä levy, josta voin sanoa, etten kehtaa soittaa, jos joku voi kuulla. Ainoan plussan tämäkin levy saa sanoituksista, jotka käsittelevät oikeaa asiaa. Mutta tietenkin joku saattaa pitää kyseisestä levystä, vaikka itse en sille lämmennyt.

JariJ kommentoi 27.06.2005:

Pisteet:

Viaton on kyllä todella iskevä biisi ja sanoituksetkin ovat mielestäni huomattavasti keskivertoa 16-vuotiasta kypsemmällä tasolla. Pitkäsoittoon en ole kokonaisuudessaan tarpeeksi hyvin perehtynyt, mutta selvää on ainakin se, että neidiltä löytyy potentiaalia, mutta vielä tällä levyllä se ei pääse nousemaan tarpeeksi esiin.
Levyn "siisteyteen" on varmasti myös vaikuttanut iso levy-yhtiö, pikkulafkan leivissä Pölyn piilevä aggressiivisuus olisi tuskin pysynyt kurissa.